Tiistaina päivällä kävin kokeilemassa ne maanantai-iltana tehdyt jäljet. Ja ei paljon huonommin olis voinu mennä. Hukan jälki lähti siis aluksi hakkuuaukolta ja siirtyi kuusikon laitaan jossa oli kulma ja "makaus". Siitä jatkui sitten kuusikossa ja siellä oli yksi kulma jossa "makaus" ja sitten suora ja "kaato". Jäljelle ei tullut yhteismatkaa kuin reilu 100m. Alkukohdan Hukka haisteli tarkkaan, eteni ehkä metrin ja harhautui. Sitten nosteli koipea ym. ja palautin jäljen alkuun (ei siis tajunnut hommaa). Lähti taas matkaan mutta hakkuuaukolla oli ohjattava hiukan, ehkäpä alku oli liian vaikea. Kuusikossa meni hiukan paremmin, mutta jostain syystä harhaili sielläkin tosi paljon. "Kaadolle" kun päästiin oli palkinnoksi hetki sitten viemäni jauhelihapihvi ihan muurahaisten peitossa.... Ja Hukka jätti sen syömättä. Ei siis oikein hyvä alku.

Leeville olikin vain pieni jälki, muutaman metrin, mutta ei sekään oikeen hommaa tajunnut. Alun (missä on siis enemmän verta) haisteli kyllä tarkkaan, mutta ei lähtenyt seuraamaan jälkeä. "Kaadolle" meni sitten lopuksi ilmavainulla palkkion tuoksun houkuttamana... Molemmille taisin tehdä aloitusjäljiksi liian hankalat, olisin voinut käyttää enemmän verta ja ottaa helpomman maaston. Kummallekin oli nyt liian korkea aluskasvillisuus jonka takia veri helposti pirstoutuu ympäriinsä. Hukan jäljen kävin huvikseni läpi vielä Reetun kanssa ja se menikin vauhdilla jäljen läpi. Pari kertaa vähän harhautui ja ei se viivasuoraan jälkeä mennyt kun käyttää paljon ilmavainuaan. Liekö sitten mennyt minun ja Hukan jälkiä vaiko verijälkeä... Mutta viime syksynä Reetu kyllä verijäljistä hyvin suoriutui.

Eilen tein sitten aamupäivästä uudet jäljet ja kävin ne illalla kokeilemassa kun jäljet oli n. 8 tuntia vanhat. Hukalle tein U:n mallisen jäljen, 50m-kulma-25m-kulma-50m-kaato. Kulmissa makaukset. Kuusikkoa mentiin nytkin, mutta varvikko oli tällä kertaa matalampaa. Lyhyellä suoralla mentiin polun yli jota pitkin kuljetaan monesti lenkillä. Ensin kävin Hukan kanssa kuitenkin kokeilujäljen, jonka tein hyvin matalaan kasvillisuuteen ja paljolla verellä (tuli varmaan lähes yhtenäinen vana), matkaa jokunen metri. Sen poika menikin hyvin, ihan tarkasti ja kuono maassa. Palkinnon laitoin tällä kertaa rasiaan odottamaan, muurahaisista viisastuneena.

Pidempi jälkikin meni aika hyvin. Hukka lähti jäljelle hyvin, tosin aika hitaasti. Suoraan jäljen suuntaisesti meni vain hetkittäin, yleensä kulki pari metriä jäljen molemmin puolin siksakkia, käytti ilmavainua. Molemmissa kulmissa harhaantui, ja autoin takaisin jäljelle. En tiedä johtuiko kovista tuulenpuuskista vai oliko kaadoilla ehtinyt käydä jo joku eläin. Vai kenties Hukka ei arvannut jäljen enää jatkuvan. Mutta sitten taas mentiin kun löysi jäljen (oishan se voinu sen itsekin löytääkin jos olisin vain odottanut). Hukka näytti jännittyvän verenhajusta aikalailla ja kun viimeisellä suoralla rymysin risukossa sen perässä, säikähti poika ihan tosissaan ja hyökkäsi muutaman metrin karkuun. Mutta sitten taas jatkettiin ja päästiin kaadolle. Taidetaan jatkaa lyhyillä jäljillä ja aika paljolla verellä niin poika ei niin verenhajua jännittäisi.

No Leevin jälki sitten. Jälki oli suora ja muutaman metrin pitkä. Tasaisella maalla, ei aluskasvillisuutta, joten oikeastaan sienestä olisi pitänyt jäädä vana. Leevi haisteli lähtöpaikan ja muutaman kymmenen senttiä eteenpäin ja sitten lähti juoksentelamaan ympäriinsä. Näytti että se etsi hajua, mutta hiukan kaukaa. Koitin houkutella jäljen luo, mutta ei lähtenyt seuraamaan. Haju ei kai enää ollut riittävän voimakas. Annoin sen touhuta omiaan ja muutaman kymmenen senttiä ennen "kaatoa" menikin jälkeä palkintorasialle. Ei siis kovin hyvin tälläkään kertaa, joten Leeville parasta olisi kai alkuun tuore jälki ja mahdollisimman lyhyt. Mutta jatkamme harjoituksia, ehkäpä minäkin pikkuhiljaa opin:) Pitäis melkeen käydä Kuusamossa kattoon harjotuksia joku kerta niin näkis miten muut koirat jäljen kanssa työskentelee.

Näyttelyharjoitukset kuulemma tänään taas järjestetään mikä onkin hyvä juttu varsinkin Leevin kannalta, sillä kun alkaa kolme kuukautta täyttyä ja asioihin suhtautuminen todennäköisesti muuttuu. Eilen kävästiin maantiellä pikku mutka kävellen, ihan hienosti meni. Tosin yhtään autoa ei edes ehtinyt tulla, mutta kunhan nyt tottuu edes tien laidassa kävelyyn.