Eilen illalla oli taas Hukan kanssa vuorossa Kuusamon reissu. Meillä oli lähtiessä tosi kaunis, tuulinen ilma, mutta kun alettiin lähestyä Kuusamoa, alkoi pilvet uhkaavasti tummua... Kaupungin kohdalla satoikin sitten kaatamalla vettä. Mutta treenipaikalta oli sateet mennet onneksi jo ohi ja kumpparit oli edellisen reissun jäljiltä vielä onneksi mukana, joten kastumiselta vältyttiin.

Tällä kertaa mentiinkin vähän vauhdikkaammin, kun alusta jätettiin "sunnuntaikävely" pois. Ensin tehtiin pisto niin että koira näki kun maalimies meni piiloon, mutta ei kuitenkaan enää juossut samalla koiraa makkararasialla houkutellen piiloon. Hukka lähti ihan hyvin käskystä, jäi vain välille syömään edelliseltä koirakorta pudonneet makkarat, mutta meni sitten maalimiehen luo. Tosin meinasi mennä ohi, haisteli kai tosien koiran jäljet... Toinen pisto tehtiin samaan tyyliin ja ihan ok meni taas. Kolmas pisto taisi olla niin, että maalimies meni piiloon koiran nähden, mutta koira käytettiin sitten kauempana ja ennen kuin koira lähetettiin, kävi maalimies "haamuna" eli hetken näkyvillä. Sekin meni ihan ok, tosin aina tuo tahtoo hetken välillä jotain haahuta, ne hajut kun vie... Neljäs oli muistaakseni sitten niin, että maalimies meni piiloon niin, ettei koira nähnyt, mutta ennen koiran lähetystä kävi taas haamuna. Siinä Hukalla tuli joku ihme mielenhäiriö kun lähetin sitä matkaan, se jäi paikalleen katsomaan maalimiehen suuntaan ja vinkui ja katsoi sitten minua, ihan kuin olisi luullut ettei olis saanut lähteä... Mutta kun lähti, meni hyvin maalimiehen luo. Joka pistolta maalimies toi koiran pois, mutta Hukallahan ei sitä "ongelmaa" ole että se olis minusta liian riippuvainen. Maalimiehetkin joutuivat vaan kilpailemaan huomiosta hajujen kanssa...

Lopuksi tehtiin sitten niin, että maalimies meni piiloon niin, ettei koira nähnyt ja koira sitten lähetettiin matkaan sanalla (ei käsimerkkiä tässä kuten tehdään pistoissa, mutta sama sana kuitenkin) ja tarkoitus oli, että koira olis ilmavainulla hakenut maalimiehen. No Hukka taas haahuili kaikkea muita hajuja ja meni lopulta maalimiehen luo toisen koiran jälkiä pitkin...

Tällä kertaa muistin laittaa Hukalle jopa liivit, mutta ne vaikuttivat kyllä hiukan epäsopivilta tai olivat vaan liian löysällä, meinasivat nimittäin valahtaa sivulle. Mutta eipä se Hukkaa haittaa ensinkään...

Kyllähän tuosta ei taida olla kovinkaan luotettavaa pelastuskoiraa luvassa, mutta persoonallaan se kyllä valloittaa treeneissä. Kun vain itsekin ottaa Hukan haahuilut huumorilla, on treeneissä ihan hauskaa tuon kanssa;) Mutta ehkä se jonain päivänä hoksaa vielä jutun juonen ja alkaa pitää ihmisten etsimistä muita hajuja tärkeämpänä. Tai sitten ei...

Nyt tuli pääteltyä, että taidan jättää Limingan näyttelynkin väliin. Oon saanut rahavarani sen verran vähäisiksi, että on valittava jompi kumpi, Liminka tai Rovaniemi ja kyllä nyt päädyin siihen Rovaniemeen. Se on sellainen näyttely johon haluan itseni takia, Hukka kun tuskin kovin kummoisesti tulee ikinä menestymään. Näin ne vaan suunnitellut reissut vähenee...