Tänään olikin sitten alkeiskurssin viimeiset hakuharjoitukset. Sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, meillä satoi koko päivän, eikä Kuusamossakaan tilanne ollut yhtään kummempi. Mutta aika vähän silti kastuin, tokihan olin sateeseen varautunut, ja sade oli onneksi treenien ajan enemmänkin tihkua, ei onneksi kaatosadetta (toisin kuin paluumatkalla...).

Taas aloitettiin pistoilla niin, että koira näki maalimiehen menevän piiloon ja päästettiin heti hakemaan. Ensimmäinen pisto meni vähän hänekseen Hukan osalta, kun kauempaa alkoi juuri kuulua hälytysajoneuvojen äänet. Kaukaahan ne kuuluivat, mutta Hukka pyyhkäisi maalimiehen ohi ja jonkun matkaa äänen suuntaan, tuli kuitenkin luo kun kutsuin. Tuosta kun ei oikein aina tiedä mihin se hoksaa lähteä painelemaan (vai lieneekö vain omistajan luottamuksen puutetta)... Mutta sama otettiin sitten hetken päästä uusiksi kun sireenien äänet vähän heikkenivät. Se menikin ihan ok, Hukka lähti hyvin maalimiehen suuntaan, mutta yhden mättään kohdalla kääntyi melko rivakasti jotain hajua haistelemaan (kuono tuolla kyllä pelaa..). Sitten kuitenkin jatkoi matkaa maalimiehen luo.

Sen jälkeen tehtiin muistaakseni pari pistoa niin, että maalimies meni piiloon kun koira ei ollut näkemässä, mutta ennen koiran lähettämistä matkaan kävi "haamuna" näkyvillä. Eka meni ihan hyvin, suoraan maalimiehen luo. Toisella kertaa Hukka sai taas ihme päähänpiston  alkaa vinkumaan ja katsomaan minua kun sanoin käskyn "missä", ihan kuin oisin muka pidätellyt sitä. Mutta lähti kyllä ja meni ihan hyvin maalimiehen luo. Aika paljon Hukka käyttää tuossakin jälkivainua, pää alhaalla menee maalimiehen luo. Ja melkein joka kerta huomasin, että vaikka maalimies näyttäytyisi puun vasemmalla puolen, koira menee silti puun oikealta puolen jos maalimies on sitä kautta mennyt paikalleen. Eli koira luottaa enemmän haju- kuin näköaistiinsa.

Lopuksi sitten vielä otettiin sunnuntaikävely. Hukkahan tietenkin tyypilliseen tapaansa merkkaili kaikki kannot ynnä muut ja tällä kertaa sillä oli joku ihme pakkomielle melkeen joka koivennoston jälkeen kuopia maata kaikilla tassuilla... Jäi ainakin kunnon merkit mistä oltiin jo menty:) Ilma oli kyllä aika huono ilmavainuharjoituksiin kun oli niin kosteaa ja tuulahduksetkin tuli monesta suunnasta. Yhdessä välissä Hukka otti kyllä hyvin vainua maalimieheen päin, mutta kun tuulahdus meni ohi, se alkoi taas haistelemaan maata. Ehkä ei ollut varma mistä haju tuli tai se ei vaan yhdistynyt vielä tarpeeksi hyvin makkarapalkintoon... Lopulta maalimies taisi taas löytyä enemmänkin näön eikä hajun avulla... Mutta Hukalla on kyllä todellakin hyvin sielkeät eleet kun ilmavainu löytyy.

Joka kerralla maalimies toi taas koiran makkaroiden avulla ohjaajalle. Hukan kanssa tuossa ei edelleenkään kovin suurta ongelmaa ollut, ajoittain meinaa vaan hajut mennä makkaroidenkin edelle...

Ensi kerralla aloitellaankin sitten mahdollisesti Hukalle paremmin soveltuvaa aihetta, jäljestystä. Katsotaan nyt sitten miten homma lopulta sujuu, mutta nyt on kyllä näyttänyt siltä, että vahvasti jälkivainuinen koira olisi.

Jännä juttu kun Hukka ei tuolla oikeastaan noteeraa poronpapanoita millään lailla, vaikka aika tuoreiltakin on osa näyttänyt ja niitä on tuolla ympäriinsä. Liekkö talvella saanut tarpeekseen...