Saa nyt sitten nähdä kestääkö tätä harrastusta alkeiskurssia pidempään, mutta eihän sitä tiedä:) Eli eilen aloitettiin Kuusamossa pelastuskoiratoiminnan alkeiskurssi parin tunnin teoriaosuudella ja tänään olikin jo ekat käytännön treenit. Me ollaan kyllä Hukan kanssa täysin ummikkoja tähän hommaan, täytyy myöntää että minulla ei juurikaan ole ennestään tietoa pelastuskoiratoiminnasta, mutta vaatimuksiahan kurssille ei juuri ollut:) Ihan sellaiselta jutulta kyllä kuulosti, että voisi meille sopia, mutta tämän välimatkan takia tuskin pystytään kovin pitkälle pääsemään alkeiskurssin jälkeen, montaa kertaa viikossa ei kehtaisi Kuusamoon ajella. Mutta kun alkuun päästään, voi näitä juttuja harjoitella kotimetsissä ihan mielen virkistykseksi.

Ensimmäiset harjoitukset nyt ei mitenkään kummoisesti menneet, Hukalla kun ei tietenkään ollut mitään käsitystä mitä oltiin tekemässä (kuinka olisi voinutkaan olla), toisin kun kahdella muulla koiralla jotka olivat jo muutamia kertoja kokeilleet hakua. Ihan ensimmäisenä otettiin jokaisen koiran kanssa makkararinki, eli koira ohjaajan kanssa keskelle ja me muut ohjaajat koirakon ympärille herkkujen kanssa. Sitten vuorotellen huudettiin koiraa luoksemme, paitsi omistaja joka oli passiivinen. Olis siis tarkoitus saada koiran kiinnostus heräämään toisiin ihmisiin ja samalla tietenkin katsottiin koiran suhtautumista vieraisiin ihmisiin. Hukka meni ihmeen hyvin kutsuttaessa toisten luo, toki tykkäähän se ihmisistä aivan mahdottomasti, mutta pelkäsin, ettei sillä kiinnosta muut kuin metsän hajut... Pidinkin sillä varulta 4m:n liinan perässä.

Sitten yksi meistä meni maalimieheksi metsään kiertäen tuulen yläpuolelle. Koira otettiin pitkään liinaan ja lähdettiin kävelemään edes takaisin pikkuhiljaa kohti maalimiestä ja testattiin kuinka hyvin koira ottaa ilmavainun ja mistä koiran eleistä sen huomaa. Eli tää oli sellainen "sunnuntaikävely" hajoitus, kokeiltiin vähän osataanko lukea omaa koiraa. Hukkahan oli tietenkin kovin kiinnostunut kaikista metsän hajuista ja kulki aika tiiviisti kuono maassa. Yhdessä kohti otti jo ilmavainun, mutta jätti välittämättä. Sitten se ilmeisesti meni edellisen maalimiehen jälkiä ja haisteli sen paikan tarkasti, kunnes vihdoin aika läheltä maalimiestä otti ilmavainun ja meni maalimiehen luo ja sai häneltä makkaraa ja kovasti kehuja.

Toinen harjoitus mikä tänään otettiin oli pisto, eli maalimies juoksi/käveli makkaralaatikon kanssa koiran nähden vähän matkan päähän mäen päälle "piiloon" ja kun maalimies oli asettunut, päästettin koira heti perään. Eka pisto meni meillä vähän huonosti kun maalimies ehti jo paikalleen kun me vielä vaihdettiin koiran lähetyspaikkaa hieman. No Hukkahan siinä hetkessä unohti jo maalimiehen paikan, mutta kun päästin sen, se lähti kuitenkin jälkeä pitkin ja meni maalimiehen luo. Toinen pisto meni paremmin kun koiralla säilyi näköyhteys  maalimieheen ja silloin Hukka meni "ilmavainulla" eli suoraan maalimiehen luo.

Ihan ok kuitenkin meillä meni, itsekin pysyin rauhallisena vaikka silti aluksi vähän jännitti (tyhmää, eikö?). Hukasta nyt on turha kovin varmaa hakijaa edes odottaa, sillä kun on haittana tuo voimakas riistavietti, mutta hyvänä puolena sillä ainakin on sen ystävällisyys vierastakin ihmistä kohtaan ja eleiden helppolukuisuus. Hukasta näki kyllä tosi hyvin milloin se otti ilmavainun. Toivotaan vaan että se pitäis touhua kivana ja tajuais että ihmisiä kannattaa etsiä, eikä haistella vaan kaikke kummallisia hajuja maasta tai nostella koipea... :)

Leevin kanssa kävästiin tänään pieni kyläkierros ja samalla äidin luona kylässä. Oltais menty näyttelyharjoituksiin mutta ne onkin vasta sunnuntaina, joten käytiin sitten kumminkin kylällä. Ihmeen hyvin Leevi kulki, vaikka hihnassa lenkkeilyä on harjoiteltu vasta onnettoman vähän. Vedä se ei juurikaan (paitsi välillä ojaan päin hajujen perässä) mutta meinaa poukkoilla minun eteen joten useasti sain palautella sitä vasemmalle puolelle. Hajuja olis pitäny jäädä haistelemaan, mutta en nyt antanut sitä tehdä. Hajuja saa haistella kotonakin.  Vastaantulijat piti haukkua mutta autoista tai kauempana olevista asioista tuo ei kyllä välittänyt. Sitä toisten ihmisten ja koirien ohittelua pitäs kyllä Leevin kans näkyy päästä treenaamaan...

Sitten mentiinkin äidin asunnolle. Leevi ei ole siellä koskaan ennen käynyt, mutta ei silti juurikaan tutkinut paikkoja. Joi vettä ja söi pari äidin antamaa kinkkusiivua ja minulta makupaloja ja pötkähti sitten nukkumaan. Kuinka voi tuon ikäinen pentu olla nuin rauhallinen oudossa paikassa? Tuntuu Hukan jälkeen jotenkin oudolta:) Automatkatkin meni hyvin, asettui makuulle heti kun auto lähti liikkeelle. Pyörähdin kaupassakin ja silläkään aikaa ei ollut mitään hätää.

Tässä vielä Leevin tämän päiväiset kuvat.