Ehdin tehdä treenien välillä sen kolme jälkeä kuten oli tarkoituskin. Tosin eilen minun piti tehdä vielä neljäs ja vähän pidempi jälki ennen treenejä, vaan enpäs ehtinytkään. Ensimmäinen jälki viime perjantaina meni hyvin. Tein sen jäljen (tai siis äitini teki) pellolle jossa oli 15-20cm ruohikko, matkaa ehkä 10-15m ja alkuun sekä joka viidennelle askeleelle makkaranpalat. Tällä kertaa Hukka otti jopa kaikki makkaranpalat ja jälki etenikin aika hitaasti kun herkkujen tonkimiseen ruohikosta kului aikaa. Mutta tarkasti meni jälkeä pitkin ja pysähtyi loppuunkin hetkeksi niin ehdin hyvin palkkaamaan oikeaan aikaan.

Maanantaina tehtiin kaksi jälkeä, äiti teki n.20m pitkän jäljen entiselle pellolle joka on jo metsittynyt ja minä vähän lyhyemmän jäljen metsikköön jossa oli aika pitkä varvikko. Tällä kertaa ei laitettu jäljelle ollenkaan herkkuja, ei edes alkuun, eikä se Hukkaa haitannut. Hyvin lähti jäljelle ja meni tarkasti. Äidin jäljellä varsinkin meni aika vauhdilla ja häntä heiluen, mutta yhdessä kohtaa harhaantui puoli metriä vasemmalle ja sitten oikealle ja jatkoi sitten matkaa jäljen suuntaisesti. Syykin selvisi, tätini oli parituntia aiemmin pyörinyt siinä kohdassa vähän aikaa kun oli sieniä katsellut. Taas Hukka pysähtyi haistelemaan jäljen loppua ja oli jotenkin pettyneen näköinen kun jäljen päässä ei ollutkaan äitini vaan tarjosin sille makkararasiaa:)

Minun tekemä jälki meni myös hyvin, tosin hitaammin johtuen ehkä varvikosta. Palkattuani Hukan, päästin sen irti ja lähdettiin kotiin kävelemään. Hukka kävi lähimetsikössä juoksemassa läpi tätini pari tuntia sitten sienimetsällä tekemät jäljet ja tuli sitten luokseni kun oli tarkistanut löytyykö ketään...

Treeneissä eilen harjoteltiin vähän ilmaisua ja tehtiin pari jälkeä per koira. Olin aika pettynyt Hukan ilmaisuhajoituksiin. Siitä ei taas millään meinannut lähteä kunnon haukahdusta. Tuhahteluja ja vingahteluja ym, mutta ei kunnon haukkua ohjaajalle... Näytti niinkuin se olis tiennyt mitä pitää tehdä, mutta ääni ei vaan lähtenyt tai sitten ei riittänyt keskittymiskyky. Ensimmäinen jälkikän ei mennyt kovin hyvin. Makkaranpalat oli valloittanut muurahaiset (ei niitä kyllä montaa laitettukaan jäljelle), jälki oli huomaamaton joten minulla ei ollut aavistustakaan missä se kulki (eikä jäljen tekijäkään ollut varma asiasta) ja kolmanneksi, se olisi voinut olla (tai pitänytkin olla) pidempi. No, eipä siitä Hukalle haittaa ollut, toinen jälki meni sitten ihan hyvin. Hukalla oli taas jo vauhtia (riittäis vaikka vähempikin) mutta silti se meni tarkasti jäljellä. Ja tälle jäljelle ei makkaranpaloja laitettu kuin loppuun pari. Seuraavaksi aletaankin sitten vähän vanhettamaan jälkiä Hukalle, tuoreilla jäljillä kun vauhtia näyttää olevan.

Lopuksi jäin vielä kokeilemaan Hukan kanssa ilmaisua kun toiset jo lähti. Eikä sitä ääntä meinannut löytyä. Eikä varsinkaan keskittymistä hommaan. Mahdollinen syykin selvisi, nimittäin ei mennyt kuin varmaan minuutti siitä kun toiset lähti, alkoi Hukka tuijottamaan metsikköön. Parinkymmenen metrin päästä meistä löntösteli poro... Ilmeisesti oli ollut koko ajan jossain lähellä, onneksi ei ollut hakuharjoitukset... Mutta ei Hukka porollekaan meinannut haukkua, katsoi ja vinkui vaikka kokeeksi yllytin sitä hauku-käskyllä. Pari kunnon haukahdusta sieltä sitten tuli joista kehuin. Kun poro oli mennyt, kokeilin jos saatais vaikka pari askelta onnistunutta seuraamista, se kun ei nykyään ole onnistunut huonostikaan... Ensin ei meinannut keskittyminen minuun riittää millään, mutta kun hetken olin kävellyt koiraa karkuun (sen verran mitä 4m:n liina antoi periksi), aloin olla kiinnostava. Ja saatiinkin jopa muutaman askeleen seuraamispätkä ja Hukalle kovasti kehuja:) Sitten koitin vielä ilmaisua ja lopulta sain kuin sainkin yhden kunnon haukahduksen, kovasti kehuja ja loppu makkararasia koiralle ja sen jälkeen autoon ja kotiin:) Poroja oli loppujen lopuksi siinä lähellä pari lisääkin. Kumma kyllä, Hukka ei enää autosta hauku poroja, katselee vaan.

Leevin kanssa otettiin maanantai-iltana pieni harjoitustuokio. Vierellä kulkemista, istumista, maahanmenoa ja paikallaan seisomista. Oppivainen se on ja ennen kaikkea ahne joten aika helppo kouluttaa, mutta virtaa löytyy nykyisin... Mutta ei Leevi silti mikään vauhko ole, hieman levoton vain, eikä meinaa malttaa olla paikallaan. Aloitinkin paikallaan makuun opettelun. Sisällä Leevi ei jostain syystä meinaa millään rauhoittua, kulkee edestakaisin ja tutkii paikkoja. Täytynee varmaan alkaa tekemään niin, että käyttää Leevi ja Reetu yhtäaikaa lenkillä ja ottaa ne molemmat sitten sisälle. Reetu kun rauhoituu pian sisälle makaamaan eikä riehaa penikan kanssa niinkuin Hukka. Jospa se Leevikin sitten pikkuhiljaa alkais käsittää että sisällä rauhoitutaan. Tosin ei se sinänsä mikään ihme ole jos Leevi meinaa olla väähän vauhdikas kun sen ottaa häkistä, tuon ikäisellä pitäisi olla enemmän puuhaa ja aktivointia mitä sillä on viime aikoina ollut. Tokihan se häkissä keksii itsekin puuhaa, mutta eihän se sama asia ole kuin ihmisten kanssa tekeminen.