Hukalle tein eilen kaksi n.30-40m pitkää peltojälkeä jotka päättyivät pellon reunaan metsikön laitaan. En laittanut alkuun, välille tai loppuun ollenkaan herkkuja ja annoin jälkien vanheta reilu puoli tuntia. Hukka lähti ensimmäiselle jäljelle hyvin. Se meni tarkasti ja ihan hyvää vauhtia. Mutta pari kolme metriä ennen loppua alkoi haahuilla, kävi merkkaamassa kuusen josta kyllä kielsin. Meni hämilleen ja merkkasi sitten ruohotuppaan. Sitten meni jäljen loppuun. En tiedä loppuiko kiinnostus, vai oliko sillä vaan hätä kun ei se häkistä päästyään oikeastaan ehtinyt merkkailla tai tehdä tarpeitaan.

Toiselle jäljelle mentäessä Hukka jäljesti jo minun menojälkeni... Taas se lähti hyvin jäljelle ja lähti aika tarkasti menemään. Mutta nyt meinasi kuono vähän nousta, syynä varmastikin vastatuuli. Koitin muka ennen jälkien tekoa katsoa tuulen suunnan, että tekisin jäljen oikeaan suuntaan, mutta ilmeisesti metsikkö käänsi tuulen meitä vasten. Muutama metri ennen loppua Hukka taas vähän harhaili, lieneekö johtunut tuulesta vai kiinnostuksen puutteesta, en tiedä. Mutta loppuun asti kuitenkin päästiin. Jotenkin minusta tuntuu, ettei Hukka jäljestä niin mielellään minun jälkeäni. Kai se tajuaa sen, että minä tuun perässä niin en voi olla ainakaan jäljen päässä...

Sitten otettiin ilmaisua. Ensin sisällä, jolloin ääni saatiin nopeammin esille. Sitten portailla jossa myös hyviä haukahduksia. Sitten kauempana pihalla ja sitten vielä kauempana ja ihan hyvin lähti ääntä. Lopuksi sain muutaman haukahduksen putkeenkin, tosin ei ne kaikki parhaita mahdollisia olleet, mutta kunnon palkkaus siis lopuksi. Hukalle tekis hyvää ennen ilmaisuharjoituksia saada se vähän vireeseen, innostuneeksi niin ääni lähtee paremmin. Se kun on luonteeltaan pikkaisen epävarma ja sitä kuitenkin joudutaan välillä haukkumisesta kieltämään.

Kokeiltiin vielä seuraamista lelun kanssa ja muutama askel saatiin hyvin onnistumaan. Sitten paikalle tuli paarma joka vei Hukan keskittymisen täysin... Aika kahelinnäköstä touhua se paarman pyydystys:)

Leevin kanssa käytiin sitten vähän mökkeilemässä. Se ei vielä oikein rakasta automatkoja. Tai ihan suht rauhallinen se on, mutta jostain syystä se yleensä seisoo takapenkillä nojaten valjaisiin ja koittaa painaa päätä olkapäälleni, hakee kai turvaa sillä. Mökillä laitoin sen taas hihnaan että oppisi olemaan siinäkin. Mutta Leevi ei vielä oikein ole sisäisänyt sitä, että se hihna ei jatku. Se on vähän väliä hihnan päässä ja koko ajan olis menossa johonkin kauemmas haistelemaan. Ei millään rauhotu makaamaan. Välillä se sitten koitti että jos juoksis vauhdilla niin pääsiskö pidemmälle... No, jospa se joskus oppii:)

Veteen koitettiin Leeviä myös houkutella, mutta ei se uimaan asti suostunut. Mahaa myöten kuitenkin parhaimmillaan...

Paluumatkalla Leevi rauhoittuikin ihmeen äkkiä takapenkille nukkumaan...