Ei me loppujen lopuksi niin onnettomia oltu kuin pelkäsin, oli muitakin vielä aloittelijoita (oikeastaan melkein suurin osa) ja Hukkakin käyttäytyi itseasiassa paljon paremmin kuin odotin:) Ensin siis kokoonnuttiin aamulla teoriaosuuteen jossa kouluttaja kertoi vähän omaa taustaansa ja mielipiteitään koirien kouluttamisesta. Jokaisella kouluttajalla on tietenkin aina omat mielipiteesä ja käytäntönsä, eikä koiran kouluttamisessa ole yhtä ainoaa oikeaa näkökulmaa, mutta taas tuli ajattelemisen aihetta.

Sitten mentiin kentälle ja jokainen sai vuorollaan kertoa tasonsa ja mihin haluaisi vinkkejä ym. Kaikki pääsivät kaksi kertaa koiran kanssa kentälle. Ensimmäisellä kerralla otettiin Hukan kanssa sivulle tuloa ja sitten oikeaa seuraamispaikkaa. Sivulle tulo meni ihan ok, ei tarvinnut paljoa käsiliikettä. Seuraaminen ei Hukalla oikein huvittanut kun houkutella ei lelulla saanut (koiraa ei kuulemma koskaan saisi houkutella tekemään, vaan koiran täytyisi itse haluta tekemistä, joka kyllä toisaalta on ihan loogista) joten harjoiteltiin sitten namin kanssa oikeaa seuraamispaikkaa, joka siis on meillä ollut väärä. Hukka kulkee liian edellä, mutta en ole sitä tajunnut kun ei kukaan ole aiemmin kertonut, yksi omikseen harjoittelun haittapuolista... Tulee helposti opetettua asioita väärin kun ei itse huomaa virheitä eikä kukaan ole sanomassa. Mutta siis nyt pitäis ihan namilla houkutellen kuskata koiraa laajoissa kaarissa, eri nopeuksia ja sitten kulmia. Sen jälkeen vasta aletaan pyytää katsekontaktia. Meillekin tuli palautetta oikeasta palkkaamisesta (siitä sai palautetta varmaan kaikki) eli ei pukata sille koiralle namia suuhun vaan oikeasta toiminnasta tulee kehu ja silloin ohjaaja lähtee selkä suorassa koirasta taaksepäin ja koira tulee itse noutamaan palkkaansa. Tätä harjoiteltiin kyllä jo Kajaanin koulutuksessa, mutta silti on tullut palkattua tylsemmän kaavan mukaan... Tuolla konstin saa kyllä koiralle motivaatiota lisää kun vaan muistaa ettei saa kumartua, mikä tulee hyvin usein tehtyä. Sitten tehtiin aika lyhyeltä matkalta luoksetulo niin että ohjaaja piti koiraa ja päästi sitten irti kun minä huusin. Meni ihan ok.

Toisella kertaa kokeiltiin sitte edessä istumista. Olen joskus Hukan kanssa yrittänyt, mutta yleensä se on ahdistunut jos olen ollut liian lähellä. Nyt kouluttaja neuvoi asian niin, että koira käsketään istumaan ja mennään itse koiran eteen, kädet sivuilla ja ei katsota koiraan. Sanotaan kutsusana, eli meillä Tule ja kun koira katsoo, palkataan. Tässä ohjaaja auttoi oikean palkitsemishetken kanssa naksuttimella. Heti palkkauksen jälkeen koira uudestaan istumaan ja sama homma. Tätä kokeiltiin myös sivulle-käskyn kanssa, eli koira istumaan, itse mentiin koiran sivulle ja sitten sivu-käsky ja palkkaus jos koira katsoo. Minulla oli vaan vaikeuksia saada Hukka käskystä istumaan, se ei kai taas jotenkin reagoinut ääneeni (ehkä jännitin tms.) mutta käsky ei meinannut mennä perille. Sama oli luoksetulon kanssa. Nyt otettiin koko kentän mitta ja kouluttaja piti taas koiraa. Ensimmäinen käsky ei kuulunut kunnolla (oli sade ja tuuli ja koirat haukkuivat kentän laidalla) mutta toisella käskyllä Hukka sitten kuuli ja tuli. Mutta perässä roikkuva hihna häiritsi ja meno oli vain ravia. Toinen yritys meni paremmin, sain kerralla huudettua käskyn kunnolla ja Hukalta otettiin hihna pois, joten se tulikin aika vauhdikkaasti luo. Lopuksi kokeiltiin sitten hyppyä. Hukka kyllä periaatteessa tietää mitä hop-käsky tarkoittaa, mutta ilmeisesti se oli taas jäänyt unholaan kun koitti ensin kiertää esteen pariin kertaan. Mutta sitten meni hypyt ihan hyvin kun Hukka tajusi että mitä nyt tehään. Moitteita sain vähän siitä, että en ollut tarpeeksi topakka. No, tosihan se on, mutta kotioloissa olisin todennäköisesti ollut topakampi, tuollaisessa ympäristössä ei vaan niin kehtaa kun on yleisöä, vaikka saahan omaa koiraa vähän komentaa. Myös käskyt on minulla liian matalat ja käskevät, pitäisi saada ääntä iloisemmaksi ja terävämmäksi. Mutta muuten meni ihan ok, sinänsä tyytyväinen olen ja kouluttaja suhtautui kuitenkin aika asiallisesti meihin aloittelijoihin.

Hukka osasi käyttäytyä hyvin odotellessakin. Koirat oli puissa kiinni kentän laidalla joten Hukka sai rauhassa tutustua ympäristöön. Ei se loppuunsa kovin  kauaa jaksanut vinkua tai olla yleensäkään jalkeilla vaan alkoi nukkumaan kaikessa rauhassa. Taisipa käyttäytyä melkein parhaiten odotellessa. Kentälläkin meni hyvin kun ei tarvinnut turhaa piippailla tai vauhkoilla kun paikka oli jo "tylsä". Toki tekemiseen olis voinut olla enemmänkin motivaatiota, mutta ihan hyvin meni siihen nähden mitä pelkäsin tulevan:) Huomenna siis ihan iloisin mieliin lähdetään taas, pitää vaan päättää mitä huomenna voitais opetella.