Täytyy jo välillä kirjoitella taas kuulumisia ennen kuin unohdan kaikki :)

Peto kävi maanantaina rokotuksella. Reissu meni hyvin vaikka se joutui ensimmäistä kertaa yksin auton takapenkille ja vielä valjaisiin. Vähän vinkui ja haukotteli mennessä, palatessa ei ollenkaan. Eläinlääkärillä käyttäytyi hyvin, piippaili kun ei päässyt haistelemaan joka paikkaa (ja aamusta kun virtaa olis ollu kiitettävästi) mutta ei kyllä pelännyt ollenkaan. Liukkaalla pöydälläkin oli kuin kotonaan, eikä rokotusta edes huomannut. Ell totesi, että ompas viisaan näkönen koira, mitä lie tarkottanut :) Samalla kopeloi pyynnöstäni Pedon hännän, se kun on kovin kippura, ei suoristu edes levossa, mutta häntämutka se ei kuitenkaan ole, vaan j-koukku. Vai olisko se paimenkoukku hienompi nimi. Mikrosirukin oli pysynyt vielä oikealla paikalla.

Laitoin Pedon sitten myöhemmin päivällä Hukan kanssa häkkiin kun tein koulutehtäviä. Jossain vaiheessa vilkaisin ulos ikkunasta ja molemmat olivat hyvin tyytyväisen näköisinä kopin katolla.... Viikonloppuna lapioin kopin katolta lumia vähemmäksi ja tein samalla kumparetta kopin taakse, että Hukka pääsisi sen avulla katolle pennulta rauhaan. Kokeilin vielä, että Hukka pääsi, mutta Peto ei vaikka yrittikin, vaan oli se sitten jotenkin katolle keplotellut. Eihän lumirajan ja katon välissä tällä hetkellä kauhean iso väli edes ole vaikka se näyttää isommalta, kun kopin seinänvierillä on vähemmän lunta isoista "räystäistä" johtuen.  Pedon vasen korva nousee ulkona ollessa pystyyn, mutta sisällä se löpsähtää edelleen alas.

Maanantaina Peto sai myös olla apuna kun siirreltiin poroja eri aitoihin. Tosin pidin sen hihnassa, että pysyisi lähelläni, muuten on pelko, että se jää jalkoihin. Komeasti se haukkui vierellä kun kannustin ja porot alkoi liikahtelemaan, harmi vaan kun nuo juntturaporot on vähän liian kesyjä. Mutta pääsipähän vähän homman makuun. Käskystä hiljaa olemista pitää kyllä harjoitella, mutta kyllä tuon hiljaiseksi nameilla saa :) Ja hyvä puoli on, että kun homma on tehty ja porot rauhottuu, rauhoituu Petokin. Se ei siis suotta koita jatkuvasti mennä poroja haukkumaan ja paimentamaan. Vasojen kanssa varsinkin ne tekevät tuttavuutta, vasat kun on sopivan kesyjä, muttei kovin uhmakkaita, kuten vanhemmat porot. Tosin täytyy kyllä itsellä silti tarkkaan pitää silmällä, ettei Peto vain saa kolhuja, se kun puuhaa välillä niin omiaan.

Tänään Peto pääsi harjoittelemaan moottorikelkan kyydissä oloa. Tarakalla oloa on harjoiteltu namien avulla paikallaan olevan kelkan kanssa (ei siis juurikaan edes käynnissä olevan) mutta tänään otin Pedon syliin kyytiin kun mies ajoi. Hukka pääsi samalla lenkille juoksemaan kelkan edellä. Ei Peto juurikaan hommasta hätkähtänyt, syöttelin sille välillä nameja eikä se pois koittanut loikata (tosin pidin varulta valjaista kiinni). Lopuksi se sai juosta lyhyen matkan Hukan kanssa.

Illasta käytiin sitten vielä äidin luona kyläilemässä. Matkan parkkipaikalta asunnon ovelle Peto oli aika vauhdikas, sillä on kummasti alkanut hajut kiinnostaa. Muuten ei ollut ympäristöstä moksiskaan. Ja se jaksaa silti aika hyvin kuunnella vaikka on ihan vieras paikka, toisin kuin Hukka, joka löi korvat totaalisesti lukkoon tuossa iässä. Asunnolla ei meinannut osata rauhoittua, tietenkin piti tutkia joka paikka, mutta ei vinkunut tai ollut silti mahdottoman rauhaton. Virtaa toki oli kun päiväulkoilu jäi lyhyeksi. Jonkin aikaa malttoi kuitenkin puruluuta pureskella mutta muuten ei makaamaan rauhoittunut.

Tänään ilmoitettiinkin Leevi shhj:n päänäyttelyyn Kalajoelle 14.3. Mies huomasi yllättäen, että viimeinen ilmottautumispäivä. Olin kyllä huomioinut näyttelyn, mutta olin siinä uskossa ettei mennä. No, tässä on taas reissuja tulossa. Ensi maanantaina pitäis viimeistään ilmottaa Hukka Kemijärven näyttelyyn 27.3. Tekis kyllä oikeastaan mieli ilmoittaa, kun viimeinen mahdollisuus viedä se nuortenluokkaan. Pedonkin vois ehkä ottaa turistiksi mukaan, jos se on sallittua. Ulkonäyttely se taitaa pääasiassa kuitenkin olla. Ja Hukan kanssa tuskin näyttelyreissulla päivää menee :)