Vihdoin ehdin kirjoitella tänne Katselmus-kuulumiset... Reissu oli tosi hieno, koirat käyttäytyi paremmin kuin osasin kuvitella ja itseasiassa sijoittuivatkin paremmin kuin osasin kuvitella, varsinkin Hukka :) Sääkin oli ihan suosiollinen meitä kohtaan, ei edes ehditty kastua ;)

Perjantaina lähdettiin matkaan puolenpäivän jälkeen. Sää oli aika epävakainen mutta ajokeli hyvä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin jo 100km:n jälkeen kun kävästiin kaupassa, seuraava taas 100km:n jälkeen kun käytiin syömässä ja sitten vielä pysähdyttiin käyttämään koirat jaloittelemassa joten n.400km:n matkaan saatiin kulumaan lähes kuusi tuntia :) Mutta koirat oli kiltisti koko matkan, Peto nukkui ja Hukka katseli maisemia.

Vihdoin alkoi Kolin maisemat näkyä, tai no vaarat oli tummien pilvien peitossa, mutta sää silti perillä yllättävän hyvä

 

Koirat otti uuden paikan ihmeen rennosti, Hukka oli aluksi vähän rauhaton, mökissä oli kai toisten koirien hajuja, mutta Peto asettui hetimiten nukkumaan eikä sitä haitannut vaikka rajasin penkeillä eteisen ja olohuoneen, toisin kuin Hukkaa joka olis halunnut rapsutteluja kun rapsuttelijoita kerran paikalla oli :) Hukka myös sitten saikin tahtonsa läpi... Paitsi yöllä senkin oli tyydyttävä eteiseen.

 

Mutta tottakai molempien oli herättävä kerjäämään makkaraa kun niitä takassa paistettiin...

 

Aamulla käytin koirat kävelyllä, mökin ympärillä olikin sorateitä joilla ei liiemmalti kulkijoita näkynyt. Pojatkin tottui kulkemaan yhtä aikaa hihnassa mukanani, vaikka oli se aluksi aika mielenkiintoista... Katselmuspaikalle saavuttiin kymmenen maissa, Pedon vuoro oli puoli yhdentoista jälkeen numerolla 1. Se osasi käyttäytyä kehässä oikein mallikkaasti. Istahtaa meinaa vielä herkästi kun pidempään joudutaan paikallaan olemaan, mutta muuten tosi hyvin. Tuomarin mielestä lupaava pentu ja kehän laidalla olijat Peto tietenkin myös valloitti olemuksellaan ;) Valitettavasti kuvasaldo ei ollut mikään erityinen, äiti tarvitsee vielä hieman harjoitusta kuvaamiseen :)

Peto saikin (yllätys, yllätys) punaisen ruusukkeen ollen luokkansa voittaja ainoana urospentuna ;) Ja hienon PLS:n käsipyyhkeen, vai oliskohan se tassupyyhe... Mutta toki myös oikein osuvan arvostelun:

Tuomarina Janika Wiksten

Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Lupaava pää, tiivis runko, hyvä selkälinja, hyvin kulmautunut edesta ja takaa. Liikkuu hyvin pitkällä askeleella. Luonne ihastuttava.

Pääsin myös näkemään Hukan Halti-mammaa (Tuhatkaunon Fliisia). Samaa näköä äidistä ja pojasta löytyi. En olekaan Haltia ehtinyt näkemään sen jälkeen kun Hukka pari vuotta sitten meille haettiin, oli siis tosi kiva päästä se näkemään ja vähän vertaamaan mitä piirteitä äiti on pojalleen periyttänyt :) Halti oli mukana kilpailemattomien agilitykisassa ja vei hienosti voiton :)

 

Äiti ja poika. Hukka on todellisuudessa Haltia isompi, kuva vain hämää

 

Tytär ja äiti eli Mierka (Nutukas Örkkö-Hörkkö) ja Halti. Mierka on siis Hukan siskopuoli (i. Rahkis Lapin-Loituma)

 

Pedon sukulaisista löysin paikalta Kellokas Sarritin (i. Riskatsurkan Cas Cas, e. Sydäntalven Fanfaari).

Maisemiakin piti tottakai käydä katselemassa Ukko-Kolilla. Päälle asti ei tosin kiivetty. Upealta näytti :)

 

Illalla Hukka ja Peto sai viettää pari tuntia mökin pihalla kun löydettiin mökiltä pidempi narunpätkä toiselle hihnaksi, en hoksannut ollenkaan ottaa kotoa mukaan pidempää narua vaan pelkät talutushihnat.

Sunnuntaina keli oli vähän kurjemman näköinen, lunta oli satanut yöllä ihan maahan asti ja tuuli tuntui kylmältä. Katselmuspaikalle saavuttiin puoli kymmenen maissa ja kotiin päin lähdettiin urosten kehien jälkeen yhden jälkipuolella, eikä sinä aikana onneksi ehditty edes kastua. Hukan vuoroa jouduttiin tosin odottelemaan jonkin aikaa, mutta poika osasi tällä kertaa ottaa aika lunkisti. Ei piippaillut tai muutenkaan sähläillyt, sain olla kyllä ylpeä mamman kaljusta pikkupojasta kun katselin uroksia jotka räyhäsi tai räksytti jatkuvasti.

 

Paikka oli laskettelurinteen juurella, näytetään aika pieniltä Hukan kanssa sen vierellä...

 

Hukan veli Briha eli Nutukas Haltinhurtta oli myös ilmoitettu mukaan, pojat olikin kehässä peräkkäin. Oli kiva päästä näkemään Briha ihan "elävänä", kuvia siitä olen aiemminkin nähnyt. Tai itseasiassa, olenhan minä sen nähnyt silloin kaksi vuotta sitten Nurmijärvellä, Briha oli se toinen pentu joka olis mahdollisesti voinut tulla meille, mutta päädyin sitten valitsemaan Hukan. Jotain samaa ilmettä veljeksissä oli, vaikka Briha olikin muhkeamman näköinen kun sillä vielä pohjavilla oli paikallaan. Käytös oli aika samanlaista mitä olisin voinut Hukan kuvitella tekevän jos se ei olisi tottunut tuollaisiin tilanteisiin, tosin Briha haukkui, Hukka taasen piippaa, mutta sekin voi olla oppimisesta kiinni.

Epäilin että Briha pärjäisi paremmin kuin Hukka, komea se on, molemmat saivatkin punaiset nauhat ja pääsivät jatkoon, mutta yllättäen Hukka pääsikin loppukehään ollen AVO1-urosten viides. Olin tosi iloisesti yllättynyt kun en tosiaankaan uskonut sen pärjäävän tuolla turkilla.

Hukan arvostelu, tuomarina Riitta Lumiluoto

Kaunis ilmeinen uros, jolla leveät korvat, erinomaiset mittasuhteet, hyvät kulmaukset, hyvä häntä, liikkuu erinomaisesti, hyvä luonne.

Mielestäni arvostelu on kyllä koiran näköinen, Hukan liikkeet on ehdottomasti hyvät ja vaivattoman näköiset. Luonteen tuomari onneksi katsoi hyväksi vaikka Hukka meinasikin hänelle aavistuksen murahtaa kun kivekset ja hampaat, ym. tutkittiin. Johtui kyllä ihan siitä, että itse kiusasin sitä niin paljon ennen kehään menoa pöyhimällä turkkia ilmavammaksi ja hiekkoja pois (Hukka otti niin rennosti, että makaili kehän reunalla), se kun ei oikeen koskaan ole välittänyt harjaamisesta...

Mutta näin siis meni meidän reissu Kolille PLS:n Katselmukseen. Ensi vuonna paikkana on taas Helsinki, toivotaan että sen jälkeen olis Oulun vuoro. Vaikka eihän sitä tiedä jos vaikka innostuis Helsinkiin lähtemään... Oli mukava nähdä komeita paimensukuisia koiria ja jututtaa samanhenkisiä ihmisiä. Tässä vielä kuva paikasta.

 

Ja hienoista ruusukkeista ;)