Taitaakin tulla pitkä kirjoitus kun en ole ehtinyt vähään aikaan tänne kirjoittamaan...

Peto kasvaa hyvää vauhtia, ne alkaa olla kohta Hukan kanssa saman kokoisia... Tosin Pedon pörheä karvapeite ehkä hieman hämää, mutta Pedolla alkaa pää ja varsinkin kuono olla jo saman kokoinen kuin Hukalla.

Hukka ja Peto pärjää edelleen mainiosti keskenään, nyt ovatkin saaneet olla suurimman osan päivästä häkissä kun emännällä on työharjoittelun ja siihen liittyvien tehtävien takia liian vähän vapaa-aikaa... Mutta parempi mielestäni, että ovat häkissä tarkkailemassa ympäristöä, mitä sisällä nukkumassa, hommaa näyttävät kyllä keksivän ja tarvittaessa sopivat samalle tarkkailulavallekin makaamaan. Mutta silti jaksavat leikkiä vielä pihalle irti päästessään...

Leevin kanssakin leikit sujuu vielä ihan hyvin, Peto ja Leevi varsinkin tykkäävät riehua kun pihalle pääsevät, meinaa vaan piha loppua kesken kun pelloille nuita ei auta päästää. Aitaverkkoja siis odotellessa, toivottavasti saatais jo heti alkukesästä piha aidattua niin vois pitää nuita koiria enemmän irrallaan eikä koko ajan tarvis niin vahtia.

Poroja on kotona enää kaksi vaadinta jotka on tarkoitus vasottaa ennen metsään päästämistä. Peto on ollut edelleen aidalla mukana, pääasiassa se puuhaa omiaan aidassa, poroja se vähän välttelee ja ihan ymmärrettävästi, toinen vaatimista nimittäin hätistelee koiraa aina tilaisuuden tullen, mutta vaikka Peto aina hetkeksi pelästyykin ja tulee ihmisen luo turvaan, uskaltautuu se silti joka kerta uudelleen aitaan. Ja kun vähän innostetaan niin pyrkii se poroja haukun kanssa pistämään liikkeellekin, joten eiköhän itsevarmuus iän myötä lisäänny.

mitähän tuolle pitäis tehdä...?

sinne meni, porot on siirretty toisen aidan puolelle :)

Porokoiran näköä?

Pedon kanssa päästiin harjoittelemaan vähän porojen jäljestystäkin kun viikko sitten päästettiin osa poroista metsään. Eihän ne meinanneet mihinkään lähteä niin kävästiin sitten Pedon kanssa (koira pitkässä narussa) kävelemässä hankia pitkin porojen perässä ja koitin, josko oisin saanut käännettyä porot "hyvään" suuntaan. Hienosti Peto osaa kyllä poron jälkiä mennä ja silloin kun porot ei ollut näkösällä oli se ihan hyvin kuulolla, harjoiteltiin samalla vähän elekieltä ja käskyjä, että Peto oppis "lukemaan" mihin suuntaan haluan sen menevän. Kun porot saatiin näkösälle, oli Peto kyllä niiden luo (ja varsinkin perään) menossa, mutta haukku tulee vasta kun ollaan tarpeeksi lähellä poroja tai kun poroilla on enemmän vauhtia. Toisaalta se on hyväkin asia, koira pääsee tarvittaessa paljon lähemmäs poroja kun ei heti niitä nähdessään ala haukkua. Pari kertaa kun pistettiin porot liikkeelle, tajusi ne lähteä kotinurkilta pois. Peto oli vähän kummissaan ja levoton kun ei päässytkään porojen perään ja paimentamaan, mutta nopeasti se rauhottui kun kotiinpäin takaisin lähdettiin.

Kuvia olis taas paljon enemmänkin koirista, mutta täytyy laittaa loput uuteen kuvagalleriaan (jahka ehdin) jonka avasin jokunen päivä sitten, katselmuskuvat sieltä jo löytyykin. Täytynee laittaa tähän vielä kuvat Hukasta ja Pedosta, suurinpiirtein saman ikäisinä eli noin puolivuotiaina.

Leevin kanssa käytiin tänään Posiolla näyttelyssä. Ilma oli aika kurja, pari astetta lämmintä ja vesisade, mutta porukkaa oli paikalla ihan kivasti. Jämttejä oli ilmoitettu peräti 47, josta uroksia noin puolet ja junioriuroksia kahdeksan. Leevi jatkoi samalla linjalla, se sai jo kolmannen EH:n, mutta tyytyväisiä silti ollaan. Tuomari oli aika tiukka, siis oikein mukava ja varmasti tiesi mitä teki, ikää 73v ja yli neljänkymmenen vuoden kokemus ulkomuototuomarina olemisesta, mutta ERI:t oli siis tiukassa. Uroksista vain viisi sai ERI:n, osa sitten EH:n, mutta paljon tuli myös hyvää ja tyydyttävääkin. Leevin velikin oli paikalla, Löytöpolku Arvo.

Leevi ja Arvo

Arvo on Leeviä hieman isompi ja jämäkämpi, tosin Arvo oli vielä talvikarvassa kun taas Leevi on pudottanut pohjavillan muuten paitsi selältä. Ihan komea koira ja ensimmäisessä näyttelyssään Kemijärvellä ihan hyvin pärjännytkin, PU2 ja varaserti, niimpä ajateltiin, ettei Leevi veljelleen tule pärjäämään, mutta kas kummaa, Arvo saikin tällä kertaa H:n. Ilmeisesti suorat takakulmaukset ja lyhyen näköinen runko ei ollut tuomaria miellyttänyt. Vaalea Arvo oli edelleen, kuten oli jo pentuna, mutta muuten veljeksissä oli paljon samaa näköä.

Arvo

Leevin arvostelu:

Posio rn 1.5.2010 tuomarina Esko Nummijärvi

Rotutyyppi erittäin hyvä, oikeat mittasuhteet, kevyt, vähän narttumainen, lyhyt kuonoinen pää, hyvä ylälinja ja häntä, hyvä karvapeite, esiintyy ja liikkuu hyvin. JUN EH JUK4

Tuomari selitti arvostelun yleisölle ääneen, jotain itsekin ehdin kuulla. Leevin liikkeitä hän kehui ja koiran yleiskuvaa, jämäkkyyttä toivoi vain lisää ja se on kyllä ihan totta, Leevillä ei oikein lihaksia vielä ole, mutta eiköhän niitä pikkuhiljaa ala kertyä. Ja meidän esiintymistä kehui myös paljon, kieltämättä se kyllä menikin tällä ketaa ihan putkeen :) Juosta saatiin monta kierrosta, tosin ei oltu ainoita, hänen tapansa... Mutta ihan ok reissu siis, vaikka ei tuon paremmin sijotuttu. Leevikin osasi käyttäytyä hyvin, veljen kanssa olis voinut riitaa haastaa, mutta muuten ei. Edelleenkään en ole kuullut sen haukahtavan kertaakaan näyttelyharjoituksissa tai näyttelyissä, joka on on tosi hyvä asia kun katselee niitä rähjääviä koiria...

Leevi

Leeville ei nyt ole suunnitteilla seuraavaa näyttelyä, mutta Peto on ilmoitettu Rovaniemelle 29.5. Pedon siskokin on ilmoitettu, hauska päästä nekämään sitä :)

Ja laitetaan nyt vielä Reetustakin kuulumisia. "Vanhus" viettää normaalia arkea, elää lenkille pääsylle ja ruualle... Mutta viikko sitten se sai taas jonkinlaisen kohtauksen, ei siis ollut ensimmäinen kerta. Itse en ollut näkemässä, en valitettavasti ole ollut aiemminkaan, mutta jotenkin Reetulla petti tasapaino, se oli ensin tärissyt ja sitten kaatunut, mutta ei kouristellut vaan koittanut nousta ylös, mutta jotenkin tasapaino ei ollut pitänyt tai jalat kunnolla toimineet, tajuissaan kuitenkin koko ajan. Hetken päästä Reetu oli taas kuitenkin normaali. Pari vuotta sitten syksyllä Reetulla oli pettänyt hirvimetsällä takapää, mutta sekin oli ollut pian ohi ja koira taas normaali. Useampi vuosi sitten äiti oli nähnyt sen horjahtelevan ja näyttäneen siltä kuin tasapaino ei olisi pitänyt, mutta sekin meni hetkessä ohi. Viime keväänä sen toinen takajalka oli jotenkin krampissa, eikä Reetu meinannut laskea sille painoa liikkuessa, mutta päivän mittaan palautui normaaliksi. Se mistä nuo "kohtaukset" johtuvat, ei ole mitään aavistusta. Tuskin eläinlääkärikään osaisi mitään sanoa, koira kun muuten on normaali. Itse mietin jotain hermostoperäistä juttua, ihan kuin hermoimpulssit ei jostain syystä pääsis kulkemaan kaikkialle kehoon. Epilepsiakohtaukselta nuo ei minusta oikein kuulosta, sellaisiakin olen koiralla nähnyt, jos eivät sitten ole jotain lievempiä kohtauksia. Mutta asia ehkä selvinnee joskus tai sitten ei, niin kauan kun koira on muuten normaali ja kohtauksia ei tule tuon useammin, saa asia olla, todennäköisesti en kuitenkaan pystyisi auttamaan...

Mutta pitkä juttu näköjään tuli kuten arvelinkin :)