Nyt on Peto päässyt käymään ihan oikeassa näyttelyssä ja siskolikkakin on nähty. Ihan hienosti sujui, kuten kuvasta näkyy ;)

No joo, pentuluokassahan me vasta oltiin ja kilpakumppaneita ei liiemmalti ollut, Peto oli ainut urospentu ja  siskolla Neiti Nelituulella oli yksi kilpakumppani joka kyllä valitettavasti sei EVA:n. Mutta sievät ruusukkeet ja pokaali napattiin ja ennen kaikkea ihan kiva arvostelu, joka kuuluu näin:

Rovaniemi rn 29.5.2010 Tuomarina Tuula Savolainen

7kk ikäinen pentu, hyvä sukupuolileima, hyvä pää joskin hieman voimakkaat otsaluut, hyvät korvat, ikäisekseen tilava runko, hieman pitkä lanne, hyvä takaosa ja etuosa, hyvä raajaluusto ja käpälät, edestakais liikkeiden tulee vielä vakaantua, hyvä häntä, tänään hieman pehmeähkö turkki, miellyttävä käytös, hyvin esitetty. PEK1 KP ROP-pentu

Peto osasi käyttäytyä kivasti, ei haukkunut tai vinkunut, katseli vain toisia koiria ja välillä makaili maassa. Kehässä meni myös ihan hyvin, ainut ongelma on takajalkojen asento, Peto seisoo hieman takajalat rungon alla, joka ei ole erityisen edustava asento, mutta se voi iän myötä korjaantua ihan luonnostaankin. Karvanlaadusta tuomari antoi vähän miinusta, se kun on aika pehmeä ja itseasiassa se oli nyt varmasti vielä oikein erityisen pehmeä kun pesin Pedon vielä eilen illalla... Mutta pentuhan se vasta on ja minua ei kyllä haittaa tippaakaan tuollainen pehmeä ja liukas karvanlaatu, se on oikein helppohoitoinen ;)

Pedon sisko Taikahallan Neiti Nelituuli oli myös "esillä". Tyttö oli vähän vähemmän tottunut näyttelyn tyyppisiin tilanteisiin kuin Peto, mutta ihan kivasti silti käyttäytyi se huomioon ottaen ja kasvattaja/omistaja Sannan esittämänä esiintyikin ihan kivasti. Hauskan värinen koira se kyllä on, mutta samaa näköä sisaruksista löytyi :)

Sitten vielä sisarukset yhteiskuvissa

Viime yönä, joskus aamuyön tunteina lauma sai taas uuden jäsenen kun valkko-poro synnytti vasan. Kauniin värinen rimppakinttu, sukupuolesta ei olla vielä ihan varmoja, mutta jos naaras on ja syksyyn mennessä näyttää lupaavalta (ja toivottavasti vielä löytyy hengissä) taidetaan jättää se eloon lauman jatkeeksi. Mutta sen näkee sitten syksyllä. Pari päivää se saa voimistua aidassa ja kun merkki on saatu korviin saa porot lähteä loppukesäksi metsään.

Vanhempi vasa on nyt viikon ajan kasvanut ja voimistunut, nyt se jo menee melko vauhdikkaasti aidassa ja tutkii paikkoja. Välillä se käy katsomassa aidan toisella puolella olevia lampaita. Merkin se sai korviinsa jo jokunen päivä sitten.

Petokin on saanut tutustella lampaisiin hieman lisää. Enää se ei niitä pelkää, kiinnostunut on ja aika varovainen, mutta lähempää tuttavuutta on jo tehnyt. Varsinaista paimentamista ei ole vielä kokeiltu, eikä kokeillakaan ennen kuin saadaan enemmän aitaa käyttöön, turha niitä on vain tuossa yhdessä aidassa pyörittää vaan harjoitellaan paimennusta sitten kun lampaita pitää oikeasti siirrellä paikasta toiseen. Agressiivisuutta tai saalisviettiä Peto ei ole lampaita kohtaan osoittanut, toki sillä kiinnostaa jos lampaat vauhdikkaammin liikkuu, mutta ei suuna päänä ole kuitenkaan perään menossa vaan malttaa vain katsellakin lampaita kun ne syövät.

Hukka on edelleen enemmän kiinnostunut, kuten se muutenkin on kaikesta liikkuvasta, mutta jospa se pikkuhilljaa alkaisi pitämään lampaita ihan normijuttuna. Hukan en antanut osoitta lampaisiin minkäänlaista jahtausviettiä. Mutta kyllä ne lampaat kummasti huomaa, kumpaa koiraa kannattaa ennemmin varoa. Vaikka Hukkakin käyttäytyi suht rauhallisesti nyt lampaiden luona ja pidin sitä hihnassa ettei vaan pääse jahtaamaan, niin kyllä lampaat silti paljon herkemmin sitä väistivät jo hyvän matkan päästä. No, jospa se Hukka pääsis toteuttamaan viettiään peltoporojen ajamisessa tässä lähiaikoina, alkaa olla ne ajat, että hirvaat on maanviljelijöiden harmina. Mutta tällaista tällä kertaa.