Oli ihan kiva päivä lauantaina. Autoon kertyi taas kilometrejä, mutta ihan hyvä keli oli ajella. Yhdentoista aikaan lähdin ja tähtäsin Javarukseen jämttikehien alkuun, niin, ne oli yhtä aikaa kahdessa kehässä. Lisäksi lappalaiskoirat oli aikalailla yhtä aikaa kolmannessa kehässä... Keskityin sitten niin tiiviisti juniori/nuorten jämttien arvosteluun, että lapinkoirista en ehtinyt nähdä kuin PN-kehän lopun sekä ROP-koirat ja aiukuiset jämtti-uroksetkin jäi näkemättä... Tietenkin sitä mielellään seurasi luokkaa jossa Leevi olisi kilpaillut ja Nummijärven kehää on muutenkin mukava seurata, se kun kertoo yleisölle mitä mieltä on koirasta. Tosin siellä kehässä ei sitten koiran kanssa ole aina niin mukava olla kun joutuu juoksemaan niin paljon ;) Jämttinartuista ehdin sitten myös seuraamaan suurimman osan. Kuviakin olis melkoinen satsi, pitäis oikeastaan latailla ne kuvagalleriaan. Yllätyksenä minulle tuli, että jämttien arvostelussa oli kravaattien kohdalla siirrytty löysempään suuntaan. Nytkin oli muutama koira joilla oli tosi leveä valkoinen kravaatti, mutta jos se kävi jostakin kohtaa alle 2cm leveänä, ei se alentanut automaattisesti laatuarvostelun tulosta. Mietin vaan, että jos nuinkin vaaleat rintakehät, mitä näin, eivät välttämättä paljon vaikuta arvosteluun, aletaanko tällaisia koiria käyttää jalostukseen. Eihän se toki metsästysominaisuuksiin vaikuta, sillähän tätä perustellaan, mutta ei siihen kyllä mielestäni vaikuta myöskään korvien pehmeys, silmien väri tai hännän asento...  Tässä kuitenkin jämttien ROP ja VSP

ROP FIN KVA Reeti (i.Vasamasan Osku, e.Lotta)

VSP Sani (i.Trätarmyren´s Mac, e.Nordjämtens Asta)

Näyttelyn loputtua jäi vähän odotteluaikaa ennen raatokoira-luentoa, mutta äkkiä aika meni, oli kuitenkin niin hyvä ilma. Luento oli mielenkiintoinen ja jonkinlainen käsitys jäi kouluttamisesta. Omin päin en kyllä tosin ajatellut koiraa alkaa siihen kouluttaa, mutta Hukan ja Pedon kanssa hommaa vois sillä lailla jo pohjustaa, että leikkisin niiden kanssa enemmän ja aina vain tietyillä leluilla, että motivaatio leikkiin minun kanssa säilyy. Sen jälkeen se suosikkilelu pitäis hajustaa ja taas leikitään. Pikkuhiljaa hajustettua lelua voi viedä piiloon ja antaa koiran etsiä. Valitettavasti en nyt varsinaisiin raatokoira-koulutuksiin pääse tämän hankkeen myötä kun ainakin ensimmäiset kerrat näyttivät olevan keskellä viikkoa, mutta voisi mahdollisesti olla toiveissa, että tässä lähempänäkin koulutusta vielä järjestettäisiin, ehkä...

Ilmat on pikkuhiljaa alkaneet viilenemään, joten koirien kanssa voi alkaa paremmin lenkkeilemään. Koirien irtipitoaikakin alkaa loppuviikosta, joten pääsen sitten nuittenkin kanssa paremmin metsään. Aluksi täytynee vaan käyttää Hukka ja Peto erikseen metsälenkeillä ettei pääse joukossa heti tyhmyys tiivistymään, Hukalla kun tahtoo sitä riistaviettiä olla, mutta Pedolle sen ei tarvis sitä opettaa... Kahden koiran (ja vielä aika vauhdikkaan) kanssa on vaikea olla tarpeeksi tarkkana käytöksen suhteen, sen huomasin kun koitin käyttää nuo yhtäaikaa hihnakenkillä metsässä. Kauheasti oli kiinnostavia juttuja ympärillä niin eihän siitä malttanut seurata missä emäntä tulee, Hukka varsinkin on tällainen niin helposti se tarttuu sitten nuorempaankin. Mutta kyllä se taas siitä kun useamman kerran käy.