Taas olisi monta asiaa kerrottavana, vaan saa nähdä montako niistä muistan :) Illat pimenee nopeasti ja tuntuu että päivät ja viikot kuluu vielä nopeammin. Pysyvää lunta odotellaan edelleen, satanut kyllä on,  mutta aina se vaan sulaa pois. Mut jospa se talvi tulis vielä ennen joulua. Arkitottelevaisuuskurssi alkaa olla ohi, jää siis pari vapaa iltaa taas viikossa enemmän. Rally-Tokokin jätetään mahdollisesti kohtapuolin talvitauolle, keleistä riippuen. Hirvenmetsästys vielä jatkuu, pari lupaa on käyttämättä, mutta jospa ne loputkin hirvet piakkoin saataisiin nurin.

Reetukin haukkuu jälleen hyvin hirviä, tosin kaatoja ei silti ole saatu. Käytin sen eläinlääkärillä verikokeessa, tosin niistä ei oikeastaan löytynyt mitään hälyyttävää. Hieman pari arvoa oli viitteiden yläpuolella, ell epäili, että voisi viitata keuhkojen tai suoliston pieneen tulehdukseen, antibioottikuurin sitten määräsi. Ja rautatabletteja, rauta-arvo oli myös aavistuksen alakanttiin jota ihmettelin, Reetu on kuitenkin syksyn mittaan saanut raakaa lihaa ja hirven sisäelimiäkin. Lisäksi anaalirauhaset oli täynnä, se voi olla jo syy ettei Reetulla huvittanut metsästyshommat. Tosin se ei millään lailla ole niitä oirehtinut joten vaiva on voinut olla jo pitkään. Viikon jälkeen käytin sen uudelleen rauhasten tyhjennyksessä ja silloin oli sitten kaikki ok, eikä merkkejä tulehduksesta. Että ei siis mitään vakavaa ja eilen jaksoi hyvin jo 8h haukkua ja seurata hirviä.

Leevi kävi lauantaina ensimmäisessä voittajaluokan kokeessa, samalla se oli myös kennelkerhon mestaruuskoe. Hienosti meni jälleen, tuloksena 92 pistettä ja keveästi tuli siis VOI1. Kokonaiskilpailussa sijoitus oli kolmas, kennelkerhon koirista toinen. Parempiinkin pisteisiin olisi ollut mahdollisuus, mutta löytö tapahtui jälleen liian läheltä. Ei tosin ollut koiran tehottomuudesta kiinni, vaan huonoa tuuria vain, mut sääntöjen mukaan pisteet täytyy antaa. Sunnuntaina jälleen Suomussalmelle seuraavaan kokeeseen.

Leevikin pudottaa näköjään kyljiltä vähän karvaa, sama on menossa myös Reetulla ja Hukka on tehnyt pari viikkoa jo hieman reilumpaa karvan vaihtoa. Karvatuppoja saa joka aamu olla imuroimassa lattialta vaikka yksi ilta kantopussillisen siitä harjasin irti. Mutta onneksi ei ihan niin totaalisesti näytä kaljuuntuvan kuin keväällä vaan uusi pohjavilla on hyvää vauhtia kasvamassa. Peto ei enää tiputa karvaa, mutta se näyttää aika lyhyt turkkiselta, sillä on paljon lyhyempi päällykarva kuin Hukalla ja pehmeämpikin, ainakin vielä.  Pedostakin tuli jo nuori koira, se täytti 23.10. vuoden. Täytyy taas ihmetellä kuinka tämä aika kuluu... Mutta sellainen pentumainen se on kyllä edelleenkin ja varmaan pysyykin, ainakin luonteeltaan tietyllä lailla. Se änkeää edelleen syliin jos menen sitä lattialle rapsuttelemaan, sitä saa halailla, nostaa syliin, eikä se ole moksiskaan, painautuu vaan enemmän vasten. Kyllä on monet kerrat saatu nauraa Pedon "sortumisille" kun sitä alkaa rapsuttaa, jalat vaan lähtee alta ja koira keikahtaa selälleen :) Ja sitä hännän "tärinää" sekä takapuolen heilutusta, mies on antanutkin sille lempinimen matikka, silloin kun Peto on iloinen se tulee luokse heiluen kuin kala. Ja milloimpa se ei olis iloinen...

Pedon kanssa käytiin yksi päivä katselemassa poroja. Ajeltiin autolla metsäteitä ja etsiskeltiin tokkia. Yhteen pyyntiaitaan olikin kertynyt joitakin poroja ja me sillä aikaa hiacen ikkunasta Pedon kans niitä katseliin kun mies nakkeli ruokia ja katseli merkkejä. Peto oli ihan selkeästi kiinnostunut, mutta ei mennyt rauhattomaksi porojen läsnäolosta, ei haukkunut tai vinkunut turhaan. Otin sen sitten autostakin hihnassa ulos ja oltiin hetki veräjävahteina ettei porot pääse karkaamaan, eikä Peto siinäkään ollut levoton. Hyvä niin, sillä porotkin pysyi rauhallisina.

Hukan ja Pedon kanssa otettiin nyt joka viikolle jouluun asti tavoite kerrata aina yhtä asiaa, siis joka päivä aamuin illoin jokunen toisto viikon ajan jotain asiaa, esim istumista. Tahtoo tulla aina opetettua jokin asia noin suurin piiretein ja sitten vahvistettua liian vähän sen jälkeen. Sitä ei tahdo muistaa kuinka paljon koira oikeasti tarvii toistoja oppiakseen jonkin asian kunnolla... Hukka on ollut joka aamu aivan innoissaan tekemässä juttuja, Peto taas näyttää tällä hetkellä olevan vähän aamu-unisempi eikä se ole ihan yhtä skarppina kuin Hukka, mutta kivasti silti tekee.

Tällaisia kuulumisia nyt, mitähän lie jäänyt kertomatta...