Reissu on onnellisesti ohi. Kyllä kannatti lähteä, vaikka eilen illalla olo olikin melko väsynyt. Pizzapalakin löytyi aamulla mikrosta kun sen illalla olin sinne unohtanut... Kuvasaalis jäi valitettavasti aika pieneksi, mut Katselmuspaikalla näkyi aika monella muullakin kamera olevan, jotan jospa niitä kuvia ois katseltavaksi riittämiin.

Perjantaina startattiin siis puolen päivän jälkeen kohti Järvenpäätä. Koirat ehti onneksi juoksennella pihalla vajaan tunnin ennen autoon asettumista kun karkasin koulusta vähän aiemmin. Matka meni kivasti, ajokeli oli kuiva, koirat oli rauhallisia, mitä nyt välillä vähän läähättivät. Pari kertaa pysähdyttiin että koirat sai jaloitella. Perillä oltiin hieman ennen yhdeksää. Ajettiin suoraan koirapuistolle jossa Hukka ja Peto pääsi juoksentelemaan ja tekemään tarpeensa omaan tahtiin, tosin haisteluunhan se aika pääasiassa meni. Sitten siirryttiin tädin ja hänen miehen asunnolle. Koirat kuskasin hissillä kerrostalon toiseen kerrokseen, ihmeen hyvin ne hissiin uskalsi mennä vaikka Hukka sitten vähän liukasta lattiaa säikähti. Asunnossa rauhottuivat aika hyvin, tosin ruoka ei kauhean hyvin maistunut. Ennen nukkumaan alkamista käytin koirat vielä pissalla pihalla ja ihan hyvin ne sielläkin kulki, Hukka meni hajuja pitkin ja Peto pääasiassa lönkytteli Hukan vierellä, mutta kumpikaan ei kyllä oudosta ympäristöstä hätkähtänyt. Yöksi rauhottuivat myös kivasti, eivät välittäneet ulkoa kantautuvista äänistä tai yläkerrasta kuuluvista askelista ja kolinasta. Itsellä ei tosin uni ollut kovin levollista...

Aamulla lähdin käyttämään koirat hetimiten herättyäni ulkona. Taas ei mitään ongelmia, tosin liikettäkään ei paljon näkynyt. Ennen Helsinkiin lähtöä kävästiin vielä koirapuistolla. Katselmuspaikalla oli järkyttävän liukasta, mutta onneksi en kaatunut kertaakaan... Ennen Pedon kehää ehdin vähän katsella ympärilleni ja etsiskellä paikan kehän laidalta minne sain myös Hukan kiinni. Aika mielenkiintoista on kävellä aina kahden uroskoiran kanssa alueen läpi missä on jokapuolella koiria... Ei sillä että nuo edes hirveästi poukkoilisivat, Hukka lähinnä hajujen takia, mut ei niillä paljon tarvi vetästä että minua heilauttavat :) Hukan päälle pääsi yksi koira hyökkäämään, mut tilanne oli onneksi pian ohi. Onneksi nuo ei kumpikaan ole sellaisia, että itse koittaisivat toisten päälle käydä.

Kehän laidalla odotellessa tavattiin Minna ja Ruuti (Taikahallan Jäkälätassu), sekä Minnan kaveri. Minä olin kuvitellun Ruutin jotenkin isommaksi :) Mut voi vitsit sillä oli vauhtia kun se Hukan ja Pedon edessä singahteli ;) Eipä kyllä sitten tullut Ruutistakaan otettua kuvaa... Hukka vinkui jonkin verran odotellessa, Peto pääasiassa vain katseli tai tonki lunta jonkun kiinnostavan hajun takia. Siitä olen kyllä ylpeä, että nuo ei haukkunut yhtään, oli nimittäin aikamoinen meteli kun kaikki koirat ei ollut todellakaan yhtä hiljaisia...

Kehä oli aika kauhea. Se oli tilanpuutteen takia täytynyt tehdä kinoksen päälle, joka upotti ihmistä ja oli vielä möykkelöinen, koiraa kesti paremminkin. Koirien liikkeiden arvostelu oli kyllä aika mahdotonta. Lisäksi alkoi sopivasti lumisade. Peto oli aluksi vähän poissaoleva, ihmekö tuo jos oli vähän hämillään tilanteessa. Ihan kivasti silti jaksoi seisoskella paikallaan ja tuomarilta saatiin kovasti kehuja hyvästä esiintymisestä ja oltiin esimerkkinä "kuinka ohjaajan rauhallisuus saa koirankin rauhalliseksi ja esiintymään hyvin" (jotenkin näin sanoi)ja kuinka koiraa tulis esittää. En minä nyt tiedä oliko olo niin älyttömän rauhallinen, mutta oikeastaan aika vähän jännitti. Mut Pedon rauhallisuus tuskin minusta oli kiinni. Punainen nauha saatiin eli päästiin loppukehään. Tuomari pudotti aika raakasti lihavat koirat (niitä kyllä näkykin mielestäni aivan liian paljon) ja mainitsikin siitä, että ylipaino on koirallekin vaarallista.

Urosten loppukehiä saatiin odotella tunti. Vaihdettiin paikkaa ykköskehän vierelle. Peto odotteli edelleen rauhassa ja esiintyi eduksiin. Kylläpä sitä jokunen ihminen kävi ihailemassakin. Ja Hukka keräsi sympatiaa tyypilliseen tapaansa... Joku kävi sanomassa, että tälle koiralle 10+ ilmeikkyydestä ;) Tädin mies osti koirille pari nännikumia leluiksi (joita myytiin eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi). Laitoin niihin muutaman makkaranpalasen ja Hukka touhusikin niiden parissa tovin.

Ykköskehäkin oli aika kurja, paikoitellen tosi liukas joten vaikea oli koiraa siinä juoksuttaa. Pitkään tuomarit päätöstä pähkäilivät ja Petoakin kävivät jokainen vuorollaan lähempää tutkimassa. Ilmeisesti korkealla oleva häntä heitä hieman häiritsi. Ja oli Peto muutenkin tosi ryhdikäs kun vieressä oleva koira sitä tuijotteli. Kuitenkin lopulta sijoittivat Pedon luokan kakkoseksi :) Kehän jälkeen tuli vielä yksi tuomareista (en valitettavasti tunnistanut) katselemaan sitä ja ihastelemaan Pedon rauhallista käytöstä (Peto olikin kyllä koko ajan älyttömän tyyni, loppukehässä yritti vähän mulle voksahdella kun makkara ei alkanut kädestä pelkällä seisoskelulla irrota). Samalla tuumaili, että voi kun se ois nuin ollut tuolla kehässä eikä niinkuin pystykorvat (kun Peto häntä matalalla ja rentona seisoi minun vieressä), sain vähän sellaisen käsityksen, että ratkaisu ykkös ja kakkos sijan välillä oli ollut aika tiukka. Pedon alaleuan ois ilmeisesti myös toivonut olevan hieman vahvempi, jos oikein ymmärsin. Mut hyvin tyytyväisiä ollaan sijoitukseen :) Palkinnoksi saatiin Pedigreen ruokaa pussukka, koirien juomapullo ja jotain nameja sekä tietty sininen ruusuke ja kunniakirja.

Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskus, Helsinki 19.3.2011 Nuorten urosten 2.sija

Tuomarina Lasse Tuominen

Tyyppi oikea. Pää, raajat, runko hyvät. Karvapeite oikea. Luonne erinomainen.

Uroskehien jälkeen häivyttiinkin sitten paikalta, matkaseura alkoi olla jo aika palelluksissa, lumisade oli muuttunut aika märäksi ja sakeaksi. Palatessa kävästiin kirpparilla. Sillä aikaa oli ollut maanjäristyskin, ilmeisesti ei kuiteskaan niillä main kun ei mitään huomattu. Sitten ajeltiin takas Järvenpäähän ja koirat asettui hetimiten tyytyväisinä nukkumaan. Me ihmiset tilattiin pizzat :)

Hukka lattiamattona

Peto unessa rankan päivän jälkeen

Pojat katselee parvekkeelta (eivätkä haukkuneet vaikka koiria omistajineen kulki ohi)

Illalla ennen pimeää kävästiin vielä koirapuistolla kävellen. Rappukäytävässä nähtiin pari koiraa, tulivat just hissillä ylös. Ei tullut haukkumista tai muitakaan ongelmia kun me livahdettiin sujuvasti hissiin kun ne tuli pois. Matkalla vastaan tuli joku aika iso pystykorva (oli varmaan uros) naisen kanssa. Hetken jo mietin, että mitenköhän ohitus sujuu näin liukkaalla... Mut Hukka ei paljon koiraa ehtinyt noteerata kun hajuja oli penkassa niin paljon. Peto katseli, mut ei silti hyökkäillyt koiraa päin. Koirapuistolla oli nainen kahden labbiksen kanssa, toinen 8kk ikäinen uros, toinen 1v narttu. Ihan hyvin tulivat kaikki keskenään toimeen, tosin leikkiä ei oikeastaan syntynyt. Hukka ja Peto keskittyi jälleen pääasiassa hajuihin, välillä kävivät vähän kokeilemassa, et miten tää arvojärjestys menee, onko vielä samat koirat paikalla (eli haisteltiin toisia korvat pystyssä, häntä korkealla ja vipattaen sekä muutenkin ison näköisinä). Paluumatka meni kans tosi hyvin, Hukka käveli kuono massa ja veti sen varran mitä kotosallakin hihnalenkeillä, Peto lönkytteli pääasiassa hihna löysällä, mut kumpikaan ei kauheasti välittänyt ympäristöstä. Peto sopeutuis varmaan aika helposti kaupunkikoiraksikin jos vain sais tarpeeksi aktiviteettia jonkun harrastuksen muodossa. Sisällä alkoivat sitten taas nukkumaan. Illalla söivät ruuankin ja sitten käytiin vaan lyhyt pissalenkki. Yö meni koirien osalta tosi rauhallisesti, itsekin nukuin vähän paremmin kun laitoin korvatulpat...

Aamulla taas eka käyttämään koirat ulkona, sitten pakkailu ja lähtiessä taas koirapuistossa mutka. Taas siellä oli eri koiria, nyt sakemanni narttu, jokin sekarotuisen näköinen iso uros ja sitten tuli vielä kultainennoutaja uros. Taaskaan ei mitään rähinöitä, vähän koittivat jopa leikkiä. Peto suhtautuu selkeästi epäilevämmin itseään isompiin koiriin kuin Hukka, johtuneeko siitä, että Hukka keskittyy enempi merkkailuun ja haisteluun eikä ehkä niinkään toisista välitä. Ja on Peto kyllä elämässään vähemmän ehtinyt nähdä muita kuin lappalaiskoiria. Paluumatka sujui myös hyvin, koirat oli hyvin rauhallisa. Ja kun kotiin päästiin, olivat kuin ei oltais missään oltukaan :)

Pedon pattikin on alkanut parantua. Nyt se on kuiva (vaikkakin vielä punoittava) ja on madaltunut huomattavasti. Ehkä se sittenkin oli vain tulehduksen aiheuttama. Täytyy vielä viikon ajan katsella mihin suuntaan menee, mut nyt ainakin näyttää hyvältä.