Eilen pyörähdettiin Tervolassa mutka, mutta laitetaan ensin vähän muita kuulumisia. Torstaina meillä kävi vierailulla edellisessä kirjoituksessa mainittu pupsi. Hukka ja Peto pääsi pentuun tutustumaan ja sitä leikittämään. Pedon kanssa innostuivat vähän leikkimäänkin. Sievästi Peto osasi pentua leikittää eikä sitä turhaan komennellut.

Sitten siitä näyttelystä. Perille ehdittiin hyvissä ajoin ennen kehän alkua. Oltais tosin ehditty myöhemminkin, oli sen verran aikataulu myöhässä. Näyttelylehtistä selaillessa selvisi, että Peto oli ainut luokassaan. Odotellessa Peto käyttäytyi suht rauhassa. Välillä sille ei kelvannut namit, välillä kelpasi. Ajoittain piippaili (varsinkin kun oli odoteltu jo aika tovi), mut pääasiassa oli hiljaa ja rauhassa. Hajut ois kovasti kiinnostanut, todennäköisesti tyttöjen. Kuitenkin siinä vaiheessa kun alkoi olla meidän vuoro, oli Peto jo hiukan tympääntynyt koko hommaan, ei jaksanut keskittyä. Meidän arvostelu oli aika nopeasti ohi, en siinä Petoa sitten oikein hyvin asetellut, oliko se sitä etten muka ehtinyt vai olinko jo itsekin niin väsynyt odotteluun etten jaksanut panostaa asiaan. Mut seuraavasta kuvasta kyllä näkee, et oli aika pohjanoteeraus multa tuon koiran esitys tällä kertaa...

Kuva Minna-Mari Posti

Tuomari oli kiva, kertoi ihan henkilökohtaisesti millä perusteella laatuarvostelu tuli. Ja olihan arvostelu ihan koiran näköinen.

Tervola rn 23.4.2011 tuomarina Teuvo Kangas

Musta merkein, kookas hieman korkearaajaiselta vaikuttava mittasuhteiltaan jolla kallo-osaltaan hieman kevyt pää, hyvä runko, hyvät eturaajat, takasissa polvikulma saisi olla selvempi, vaatimaton turkki, hyvä häntä, normaali liike ja luonne. NUO H

Täytyy tässä katsoa millon seuraavan kerran käydään näytillä, aikaisintaan syksyllä kun Peto on vaihtanut karvan. Nyt se alkaa olla sillä rajalla et alkaa tippumaan. Ja saishan tuolle massaakin tulla vähän lisää. Toisaalta vähän harmitti kun en Hukkaa ilmoittanut, se ois edelleen ollut hyvässä karvassa

Mitäköhän muuta... Koirat on viimeaikoina taas saaneet totutella lenkkeilyyn maantiellä. Odotettavaa oli, että hihnassa kulkeminen on ollut kaikilla pitkän tauon jälkeen vähän niin ja näin, mut Hukka on ollu kyllä ehdoton pohjanoteeraus. Tai se kyllä periaatteessa tietää varsin hyvin, että vetää ei saa, mutta hajut vie voiton 100-0 jolloin sen mielestä vetäminen on ehdottomasti nopein tapa päästä eteenpäin... Kyllä se löysää hihnaa kun pysähdyn, mut yhtä vauhdikkaasti taas toppaa hihnan päähän. Muutenkin meno on turhan singahtelevaa, koira käy ihan liian kierroksilla keväisistä tuoksuista. Lieneekö naapurissa kiimassa oleva koira, ainakin naapureiden talojen ohittaminen on ihan mahdotonta pelleilyä. Piip piip piip ja niin edelleen... Ruualla on turha rauhottaa kun ei kelpaa, hirmu vaikea saada sillon kontaktiakaan. Sen verran tympäännyin viikolla, et kuonopanta lähti tilaukseen. Eihän se ihan ratkaisu ongelmaan pelkästään ole, mut toivottavasti siitä ois apua opettelussa. Saattaa emännän käden lisäksi säästää myös hermoja... Samalla tilasin myös kokeeksi berralta 1m pitkän hihnan, jossa ei ole käsilenkkiä mut hihnassa on kumia, eli saa tukevasti kiinni. Toi vois olla Leeville ihan ok vaik näyttelyhihnaksi, mut lähinnä ajattelin sitä maantiellä lenkkeilyyn tai harjoitushommiin.

Koirat sai myös pari uutta lelua, itse tehtyjä. Terrorisoin vanhan fleece-huovan ja letitin niistä köysileluja. Hukka ainaskin tykkäsi kovasti, toiset taas ei ni kauheasti lelujen päälle ymmärrä, mut välillä innostuvat riepomaan. Voi sitä ärinää ja murinaa kun Hukka ja Peto oikein keskenään innostuvat :) Mut ei nyt tämän enempää, lopuksi vain pari kuvaa.