Taas aika vierähti niin nopeasti, että ei mukana pysy :) Kevät on muuttunut kesäksi ja luonto on jo tosi vehreää, vois melkein kuvitella, että heinäkuussa jo ollaan. Helteitäkin olis tälle viikolle luvassa, saa nähdä miten käy... En tosin vielä mitenkään innolla hellepäiviä odota. Koirista Peto on edelleen ainut, joka ei suostu luopumaan pohjavillastaan (siitä vähästä mitä sitä on), Hukka on jo aika hyvällä mallilla ja Reetukin on aloitellut, Leevi on pohjavillat jo pudottanut ja alkaa olla aika "siistin" näköinen. Viiru-kissallekin on ilmeisesti koittanut kesäloma kun ei oo muutamaan päivään kotona näkynyt. Tänä aamuna oli kuitenkin ollut naapurin pihalla, että hengissä siis edes on.

Rally-tokoilemaan ei olla ehditty pariin viikkoon, tai ei viime viikolla olis ollutkaan. Jospa tällä viikolla vihdoin ehtis ja perjantaina sitten näyttelyharjoituksiinkin. Verta vois melkein käydä tänään kylältä hakemassa ja tehdä pari verijälkeä, vaikka Hukalle ja Leeville. Leevin kans pitäs jäljestystä treenata muutenkin, se taitaa olla meidän koirista vähiten maajäljistä kiinnostunut, vaikka se sais kyllä olla. Hukka on päässyt mielipuuhaansa, eli jahtaamaan poroja, nyt pariin otteeseen. On täytynyt käydä ajamassa hirvaita pelloilta pois ja siihen Hukka on kyllä ihan omiaan, tulee poroille kiire. Mutta ihmeen hyvin se on hommissa myös totellut, mies sai sen käskyllä lopettamaan ajon ja loppuunsa Hukka ei edes kovin pitkästi mene porojen perässä kuitenkaan, vie pois näköetäisyydeltä metsään ja tulee pois katselemaan että minnes ne ihmiset jäi. Petokin oli toisella reissulla mukana, mutta pitkässä liinassa. Yhdessä tilanteessa päästin sen irti ettei porot pääsis karkaamaan (Hukka oli kauempana, kun ne miehen kans laittoi porot liikkeelle), mutta loppujen lopuksi ei ois tarvinnut. Ihmeesti sillä on kuiteskin pokkaa nuitten hirvaitten kans, vaikka se toisaalta vaikuttaa tosi herkältä koiralta. Peto nimittäin tietysti juoksi sitten irti päästyään katsomaan minne ne porot meni ja koppaanhan ne oli topannut, mutta yrittivät sieltä takaisin päin ja Peto tietysti samaan läjään haukkumaan. Noh, toinen hirvaista kuitenkin saatiin, toinen oli niin itsepäinen, että meni verkkoaidasta väkisin läpi (tai oikeastaan yli), ehjänä kuiteskin pääsi matkaan.

Pedon kans oltiin Vieremällä Tepola hankkeen järjestämässä paimennuskoulutuksessa kuun vaihteessa. Tosi hieno viikonloppu, kannatti lähteä :) Ohjaajina oli Jaana Vidgren ja Eija Huusko. Paimennettavina meillä oli lampaat, kolme pyörössä ja kuusi isommassa aidassa. Pyörössä testattiin koiran kiinnostusta lampaisiin (lampaat pyörön sisällä, koira ja ohjaaja ulkona) ja sitä kuinka se hakee tasapainopistettä. Peto kiinnostui lampaista yllättävänkin paljon ja antoi niille reilusti ääntä, jota en ois kyllä uskonut. Mutta se ei haittaa, koska kuitenkin haukkumalla paimentavia koiria nämä lappalaiset ovat. Peto haki myös hyvin tasapainopistettä ja vaihtoi suuntaa pienellä painostuksella, eli kyllä sillä "silmää" hommaan on ja kuulemma työmotivaatiokin vaikutti hyvältä. Itselle oli tosi helppoa olla tilanteessa, koska kouluttaja oli koko ajan vieressä ja kertoi tai näytti mitä tehdään, ei tarvinnut pelätä, että itse tekee jonkin virheen. Pedosta ei omassa kamerassa kuvaa pyöröltä ole, mutta tässä esimerkkinä Ritva ja aussie Gonzo (jolla oli vauhtia niin, että kamera ei ehtiny mukaan, mut hyvin haki tasapainoa).

Sitten isommassa aidassa koiralle pyrittiin opettamaan sitä, mikä on sopiva etäisyys lampaisiin jotta painostusta on tarpeeksi,  mutta ei liikaa. Koira siis pitkään liinaan ja kävelemään lampaiden perään. Lähinnä harjoiteltiin siis poispäin ajoa, koska se kuitenkin on porokoiria ajatellen tyypillisin työtehtävä. Peto liikkui lampaiden perässä rauhallisesti, se hidasteli vauhtia omatoimisestikin, mutta varsinkin toisena päivänä näki, että sekin kuumeni siinä hetkessä kun lampaat aina liikahti, ts ois halunnut lähteä heti perään. Ääntä ei käyttänyt juuri lainkaan. Ohjaajan mielestä Pedolla kuitenkin on tosi hyvä taito lukea eläimiä ja sillä on taipumus ennakoida eläinten liikkeitä. Ja kyllä sillä on varmaan myös tietynlainen tarve hallita tilannetta, aidan reunalla se kuumeni kun näki, että lampaat pyrähti jonkun koiran edessä vauhdikkaammin, samoin se kuumeni siitä, että toiset koirat antoi lampaille tosi paljon ääntä niitä liikutellessa (tää nyt toki voi juontaa kotiinkin, meillähän haukku=jotain erikoista tapahtuu/pihaan on tulossa tunkeilija). Toisena päivänä laitoinkin Pedon aina väliajoiksi autoon. Pedosta on videopätkää isommasta aidasta, mut en ole sitä vielä koneelle asti saanut. Tässä kuiteskin pari kuvaa hommasta malliksi, Tiina ja Viksu.

Oli monta asiaa mihin täytyi keskittyä; koiraan, lampaisiin, liinan pitelemiseen ja omiin jalkoihin ettei lennä nurin ;)

Aidan alapäässä oli aina toinen koira "kääntämässä" lampaita, että niiden liikuttelu ois helpompaa

Mukava oli nähdä erilaisia lappalaiskoiria ja niiden käyttäytymistä lampailla. Lapinporokoiria oli neljä, kaksi urosta ja kaksi narttua. Kaikki oli aika hyviä käyttämään ääntä ja ehkä hiukan kuumenevia. Kahdelle oli porot suht tuttuja eläimiä ja kaikki oli lampaita ja poroja nähnyt aiemmin. Lapinkoiria osallistui paimentamiseen kolme, kaks narttua (siskokset) ja Peto, kaikki paimensukuisia ja itseasiassa sukulaisiakin (sama mummo jokaisella, eli Sydäntalven Fanfaari).  Tummempi siskoksista oli tiukka täti, Jaana sai vääntää sen kanssa ihan tosissaan, mutta aivan mahtava oli katsoa kuinka koira oppi. Jotenkin menosta tuli niin Hukka mieleen, että ehkä senkään kanssa ei olis ihan toivotonta vielä joskus ihan paimennusta kokeilla osaavan ohjaajan kanssa. Mut saattoi Nuu olla ehkä vielä vähän tiukempi ;) Vaaleampi siskoista, Nuorta, on jo poropaimennushommiin tutustunut ja lampaitakin osasi kivasti paimentaa, tosin irti, Nuortan mielestä pyörössä olevat lampaat tai liinassa kulkeminen ei kuuluneet paimennukseen. Mutta tosi fiksu ja tottelevainen koira eikä läheskään yhtä tiukka täti kuin siskonsa :) Paljon kuiteskin varmasti kaikki opittiin paimennuksesta, on se niin eri juttu kun pääsee seuraamaan osaavia ihmisiä eläinten kanssa, mitä optetella kaikki itse kantapään kautta. Ja hieno reissu muutenkin, uusia tuttavuuksia ja Petokin pärjäsi koko reissun hienosti, vaikka joutui olemaan yöt (ja hyvin paljon muutenkin) autossa. Elokuussa uudestaan :) Kuvia löytyy galleriasta.

Ja mitäs vielä... Meille muutti ennen Vieremän reissua omat harjoituskappaleet. Ovat tosin aika pieniä vielä paimennusharjoitteluun, mutta eiköhän nuo pian kasva tuolla ruohomäärällä mitä syövät...

Yks vaadin on vielä kotosalla, ei ole edelleenkään vasonut. Mutta on meillä poronvasa silti, asustelee nyt lampaiden kanssa. Vasa on orpo ja yhden tutun, mutta meillä hoidossa. Ensimmäinen vuorokausi oli aika toivotonta kun se ei suostunut syömään, röhki vaan emäänsä, mutta sitten on rauhoittunut ja juo kermamaitoa kiposta, tuttipullolle ei oppinut vaikka imemisrefleksi olikin aika vahva, siitä sai osansa vaatteet ja lampaat.... :) Onneksi osaa syödä jo paljon muutakin ettei ihan pelkällä maidolla enää.

Laitetaan nyt pari kuvaa Viirustakin kun niitä yks päivä otin. Toivotaan että se muistais tulla vielä takasin kotiinkin...