Viikonloppuna käytiin Leevin kanssa pitkästä aikaa näyttelyssä. Perjantaina pyyhkäistiin Seinäjoelle velipojan kämpille yöksi ja lauantaina aamusta Kauhavalle. Leeville reissu oli vähän uudenlainen, pääsi lenkkeilemään kaupunkiin ja yön joutui viettämään autossa. Mutta hyvin meni, lenkillä ei ollut isommin ympäristöstä hötkyillyt ja autossa vietti yön rauhassa. Näyttelypaikalla meinasi olla aluksi virtaa vaikka muille jakaa, mutta sitten rauhoittui. Odottelua ennen omaa vuoroa tuli taas ihan kiitettävästi ja Leevikin ehti jo aikalailla kyllästyä, kehässä juokseminen oli siis taas aika laiskan näköistä. Mut ihan kivan arvostelun sai, vaikka ei sitä sertiä taaskaan herunut. Käyttöluokan taso olikin suht kova, kaikki hyvin rodunomaisia koiria. Leevin kohdalla sijoitusta pudottaa yleensä sen pienehkö koko (siis muihin verrattuna, ihannekokoinen se silti on) ja suht raskaalta vaikuttava etupää. Kyllä minä vähän huonompaakin sijoitusta ehdin pelätä kun juniori ja avoimen luokan koiria katselin ja nauhojen värejä seurailin, että sinänsä oli jopa positiivinen yllätys. Tuomari tosin piti urosten kohdalla juniori ja avointa luokkaa aika heikkotasoisena, H:ta ja EH:ta saivat suurin osa, seitsemän urosta 22:sta sai ERI:n ja niistä kolme SA:n. Leevin osalta näytelmät taitaa olla pulkassa, ehkä jos tammikuussa Kajaanissa vielä pyörähtäis kun metsästyskauden jälkeen on koira timminä.

molemmilla on aika lennokas liike ;)

Leevin arvostelu:

Kauhava rn 13.8.2011 Tuomarina Matti Palojärvi

Ihannekokoinen, mittasuhteiltaan oikea, keskiharmaa, riittävät värimerkit, lyhyehkö voimakas pää, haja-asentoiset korvat, voimakas runko, hyvä ylälinja, riittävä raajaluusto ja kulmaukset, raajat erittäin hyväasentoiset, hyvät käpälät, karvapeite erinomainen, hyvä häntä, hyvä liike ja luonne. Korkeus 61cm. KÄY ERI KÄK4 

Käyttöluokan voitti tämä pienehkö uros (tai varmaan ihannekokoinen tämäkin), Humbakan Osku. Oskulla näyttää olevan valkoinen hännänpää, mutta mitäs pienistä, rakenne ja liike vaikutti hyvältä ja sehän se tärkein.

Käyttöluokan kakkonen oli Rönpakan Allu. Aikalailla kooltaan ylärajoilla oleva ja hieman korkeahkolla häntää kantava, mutta toki näyttävä uros.

Käyttöluokan kolmoseksi sijoittui Moposarven Kurko, tämäkin Leeviä isompi ja keveämpi, hyväliikkeinen.

Sertin ja PU1 tittelin nappasi uroksista näyttelyn nuorin, Haukkuhurtan Riff, ikä päivän yli 9kk.

Tuttujakin näyttelyssä nähtiin. Noran kasvattaja oli paikalla Noran siskopuolen, Karhunkerääjän Taikan kanssa. Taika sai arvosteluksi EH:n. Karvaton läikkä takapuolessa on hotspotin takia, Taika on kova tyttö uimaan.

Myös Leevin sisko, Löytöpolku Iines kävi pyörähtämässä kehässä pariin otteeseen saaden KÄY ERI KÄK1 SA VASERT PN2. Viimenen serti oli tosi lähellä, mutta takaliikkeet ei nyt olleet parhaimmillaan. Järkkärin akku päätti loppua sopivasti kun sille ois ollu käyttöä, joten toinen kuva Iineksestä on otettu puhelimella.

Kotiin kun palailtiin iltasella, ehdittiin vielä pyörähtää tuttavien luona uutta rantasaunaa ihailemassa ja samalla kaunista kuutamoa. Nora otettiin matkaan ja se olikin oikein reippaana. Rohkeasti tutkaili ympäristöä ja tutustui uusiin ihmisiin, ei kyllä merkkiäkään arkuudesta. Toki häkeissä haukkuvat aikuiset koirat vähän jännitti, eikä Nora ihan lähelle halunnut mennä heti tuttavuutta tekemään, mutta ei silti pelokas ollut. Automatkatkin sujui hyvin ja unikin maistui asuntoautossa. Kuvauskohteena oli sen verran vauhdikas, että tämän parempaa ei illan hämärässä tullut :)

Sunnuntaina Noran kanssa käytiin sitten rajan pinnassa vähän tutustumassa karhujen tuoksuihin. Taas tyttö oli tosi reippaana, hyvin löytyi jo jäljet ja välillä ilmavainuakin veti. Nora liikkuu myös varsin ketterästi erilaisissa maastoissa. Kyllä siitä vielä metsäkoira tulee :)

Sitten vähän ikävämpi juttu. Simo-poro oli eilen, tai todennäköisesti jo toissa yönä, lähtenyt vehreämmille metsämaille laiduntamaan. Sinne se oli käpertynyt ison kuusen juureen ja nukkunut ikiuneen. Syytä miksi näin kävi, ei tiedetä. Toissa iltana Simo oli ollut vähän apaattisempi, mutta oli kuitenkin tullut syömään, ei olis uskonut että se niin äkkiä lähti. Ehkä se sai lampailta jonkin bakteerin, poroilla kun ei niin hyvä vastustuskyky ole. Tai sitten se oli jotenkin loukkaantunut eikä se näkynyt päälle päin, pässipojat kun on oppineet viime aikoina puskemaan. Mutta oli miten oli, Simo on nyt poissa.