Tuli tänään taas semmonen hetki, että hautasin ajatuksen alkaa ikinä kasvattajaksi, sen verran taitava oon näkyy valitsemaan koiriani... Tai joko hoitamaan niitä, tiedä sitten kummassa olen epäonnistunut enemmän. Eli Pedon kuvaustulokset oli valmistuneet ja kyynärät oli onneksi ok 0/0 mut lonkat... D/B! Pari kertaa täyty lukea kasvattajalta/omistajalta tullut viesti... Laitoin kennelliittoon kyselyä, et millanen se D-lonkka sitten käytännössä on, mitään sen kummempaa selvitystä kun ei ollut tullut. Toivottavasti saisin vastauksen. Toki minä tiesin siihen varautua, että A:na ei tuu toinen puoli takas, mutta että D/B... Ärsyttää kivasti, mut ei voi mitään.

Viikon sisään kun on muutenkin sattunut, Hukka otti sunnuntaina turpiinsa kaverin koiralta. Tai sai ne molemmat osumaa, toinen korvaan, Hukka silmään ja jalkaan. Aika hurjalta tuntui kun saatiin koirat erilleen ni mulla oli kaverin koira ja kaverilla Hukka ja molemmat koirat hiukka kiihdyksissä. Hukasta jäi kunnon verilätäköt maahan (jalasta) ja silmä oli verestä punaisena. Saatiin koirat siitä kuitenkin autoille ja sattumalta mulla oli keittosuolapipettejä autossa mukana, joilla sain Hukan silmää heti putsattua. Tassun haavan syvyys valkeni sitten vasta kotona, aika pitkälle oli hammas mennyt. Päivystävälle eläinlääkärille soitin ja hän käski antamaan koiralle kipulääkettä ja tulemaan aamulla, onneksi Reetun silmävamman jäljiltä oli vielä silmätippoja jäljellä. Hukka oli aika kipeän oloinen illalla, kauhean huomionkipeä ja kuuhasi pitkin nurkkia. Mutta yöksi rauhoittui kyllä ja aamulla oli enemmän oma itsensä. Minulla oli aamulla raatokoirakoulutukseen meno ja käytin sitä ennen Hukan Kuusamossa eläinlääkärillä. Ell katsoi silmän pinnan, eikä siinä mitään isompaa naarmua huomannut. Antibioottia ja kipulääkettä saatiin hoidoksi ja tietysti sitten tassun puhdistus päivittäin + silmätipat 4xpäivässä. Mut raatokoirakoulutukseen mentiin, tosin maanantaina käytin Hukan vain yhdellä raadolla, sinne mennessä tuo onneton astui jonkin oksan päälle sillai, että toinen pää kopsahti suoraan silmäkulmaan ja se alkoi uudestaan vuotaa... Ja olihan Hukka vähän tunteet pinnassa, mut tiistaina iltapäivästä oli jo paljon parempi, eikä kaikki koirat vaikuttaneet niin uhkaavilta, tappelukaverinkin kanssa pystyivät kävelemään parin metrin päässä toisistaan ilma murinoita, kunhan mentiin samaan suuntaan... Mutta se tappelun alku on meille ihmisille vähän kysymysmerkki, vasta pari viikkoa sitten oltiin ylpeitä siitä, kuinka nuo pystyi olemaan lenkillä yhtä aikaa irrallaan juoksemassa ja tajusivat pitää välin toisiinsa, ni eiköhän nyt sitten kahnaus tullut, ilmeisesti jostain hajusta. Kumpikin koirista on vähän sellaisia johtajatyyppejä, mut eivät silti ole ensimmäisenä itse haastamassa riitaa, tosin viileähköt nuilla on välit aina olleet johtuen ehkä siitäkin kun ovat hyvin saman ikäisiä. Mut se siitä.

Raatokoirailusta vielä sen verran, että Hukka tosiaan löysi kaikki raadot mitä mentiin hakemaan, mutta kyllähän tuon työskentely on vähän haahuilua. Se tekee niin montaa asiaa yhtä aikaa, se voi ottaa hajun ja lähteä oikeeseen suuntaan, sitten se pysähtyy haistelemaan maata ja kuseksimaan ja sitten taas ottaa ilmavainun ja jatkaa matkaa... Ja tätä voi tapahtua aika monesti lyhyelläkin matkalla. Toinen on sitten sen jälkivainuisuus, turhauttaa mennä tuon kans raadolle, jos siellä on muita käynyt kun Hukka kulkee toisten jälkiä kuono maassa... Ei tarvinnu yhdeltä raadolta miettiä, et mistä pääsee takas tielle, ois päässy vaikka silmät kiinni koiran perässä, ni hyvin meni edellisen jälkiä... Mut Hukka tekee mitä sillä huvittaa, siltä kun puuttuu täysin halu miellyttää ihmistä.

Tiistaina otettiin lopuksi ryhmähaku, eli otettiin koirat pitkiin liinoihin (tai osa irti ketkä uskalsi, oltiin susialueella) ja lähdettiin kävelemään sellainen n. 2m pitkä ja 1km leveä alue. Hukka meni välillä kuono massa ja välillä ilmavainulla, mietin siinä, että tuopa ihme. No syykin selvisi, oli ihan oikeita poroja sitten kauempana. Mut ei tuo siis kovalla hingulla mennyt sen hajun perässä, siis porojen hajun, että ei ne kait herätä tuossa enää kauheasti intoa. Alueen poikki meni tie, joten siirryin tien toiselle puolen ja käveltiin eteenpäin, Hukka meni edelleen välillä vainulla ja välillä haisteli maata, suurinpiirtein suoraan kuljettiin. Sitten huomasin kauempana tutulta vaikuttavan läjän ja merkkinauhat. Annoin koiran mennä lähemmäs omia aikojaan, arvelin siellä olevan jo löydetyn ja peitellyn raadon. Sinnehän se Hukka meni, ihan hienosti ja ilman ohjausta ja pääsin sen palkkaamaan. Sen jälkeen se oli vähän että no joo, tän päivän hommat on tehty :) Mut löydettiin me sitten ihan ennestään löytämätön raato, Hukan tappelukaveri teki hienon löydön ihan alueen loppupäästä, eikä ollut enää paljon siitä porosta jäljellä :) Että onnistunut päivä oli. Parin viikon päästä vielä yks harjoituskerta ennen talvea, sitä ennen pitäis ehtiä lähimaisemissa harjoitella, kunhan tuo Hukka kuntoutuis vammoistaan. Mut näin tällä kertaa.