Jotenkin on käynyt jo harkinnassa, että lopetanko tämän blogin pitämisen kokonaan, venyy niin pitkäksi aina nää kirjotusten välit ni kuka sitten enää vanhoja jaksaa lukea. Jos tätä nyt kukaan edes seuraa ;) Mut jos vähän kertausta kuluneelta puoleltatoista kuukaudelta.

Talvi tekee pikkuhiljaa (todellakin pikkuhiljaa!) tuloaan. Sadetta, märkää, tuulta ja pimeää on ollut riittämiin. Nyt iltamassa maahan on ilmestynyt ohut valkea kerros, saa nähdä onko sitä enää aamulla... Tätä ennen lunta kävi maassa yhtenä aamuna kuukausi sitten. Pakkasaamujakin on ollut hyvin vähän, mutta yhdeltä sellaiselta otin koirista pari kuvaa, ne tähän alkuun.

Hukka vartioi luuta

Peto ja Nora

Noppa

Leevi ja Nora vauhdissa

Leevi ja lammas (mulla tulee tässä kuvassa tuosta lampaasta ne laama-mainokset mieleen...)

Nora juoksentelee

Ja mitäs tekee lappalaiset tälla aikaa? Syö...

Tokihan Hukka ja Peto sitten alkoi leikkimään kun pistin jämttit häkkiin ja menin kameran kanssa sisälle...

Mikäs se oli?

Pieni Äänekäs olentokin kävi meillä vierailemassa loppukuusta, eli Wilma. On se aika valloittava tapaus <3 Hukka sai kunnian lähteä pikkuneidin kanssa metsään lenkkeilemään. Tosin Hukalla ei ois voinu vähempää kiinnostaa :) Ilmeisesti se on saanu viimein tarpeekseen pentukoirista. Mut kärsivällisesti se silti pentuun suhtautuu. Noraan ei ihan niin kärsivällisesti, mut se onki itse "pikku" piru  ;) Wilmasta ois monta monta ihanaa kuvaa, mut laitan nyt vaan pari.

Samikset :)

Aika topakka neiti Wilma kyllä on, toisiin koiriin ois hyvä saada kontakteja aikas paljon. Noran kanssa leikki sujui siihen asti hyvin, kunnes Nora tietenkin isompana sattui Wilmaa hiukan enemmän runnomaan ts. pienempi jäi altavastaajan asemaan, ni johan alkoi hammasta ja ärinää tulla kunnolla, Norakin ihan häkeltyi aina. Koitettiin sitten ohjata leikkiä "fiksumpaan" suuntaan, eli vaikka lelun repimiseen, eikä toistensa repimiseen, yllättävää kyllä, Nora ihan alkoi sitten Wilmalle tarjoamaan lelua jos pikkuneiti sattui vähän kiehahtamaan ja iskemään hampaansa Noraan. Nopeasti Wilma kyllä sitten palautui, mut tuon ylikuumenemisen kanssa saattaa joutua tekeen töitä :) Taistelutahtoa on kyllä, ja olikin puhe, että sitä kannattaa hyödyntää lelujen kanssa leikkimällä, saa oivan palkkausmuodon.

Itselle varsinkin tuota lelulla palkkautumista on tullut viime aikoina toivottua omille koirille... Hukan kanssa kun siinä raatokoirakoulutuksessa ollaan, ni sehän oikeastaan perustuu lelujen hajustamiseen ja niillä leikkimisen kautta hajun opettamiseen koiralle... Nuo meidän pojat vaan sattuu kouluttajan mukaan olevan "aika tyypillisiä ujoja lappalaisia", eli varsinkaan vieraassa paikassa Hukkaa on ihan turha yrittää leikittää. Kotona sisällä sen saa aika helposti leikkimään, mutta arvaa otanko raatoleluja sisälle... Ulkona on sitten leikitty tilanteissa joissa sillä on hyvä vire päällä, eli esim. kun otan sen häkistä. Ihan hyviä leikkejä on saatu aikaan. Hajusankolla on tehty myös helppoja etsintäharjoituksia ja äkkiä Hukka löydön tekee, nenää osaa siis käyttää. Tällä viikolla kun tehtiin vieraassa maastossa harjoitus, niin tuli jopa tunne, että se on sanaakin oppinut touhuun yhdistämään, sen verran innolla meni sankkoa etsimään. Parilla oikeallakin raadolla on käyty. Viime koulutuksessa Hukan koulutustilanteet ei menny ihan putkeen. Ekalle raadolle mentäessä me oltiin toiseksi viimeisiä. Ajatus oli antaa nuoremmille koirille mahdollisuus päästä "puhtaammalle" alueelle. Tiesin, että Hukkaa häiritsisi toisten hajut vielä tässä vaiheessa koulutusta, joten ajattelin, että meillä on sama mennä sitten vaikka viimeisenä, jos siitä on yksikin koira mennyt ennen meitä, niin ihan sama. Ja niinhän siinä kävi, että Hukka keskittyi merkkailuun ja huomasi raadon metrin päästä... Toiselle raadolle Hukka meni eka (joka sekään ei tosin hyvä ratkaisu ole, koska tuo merkkaa itse valtavasti...), mutta harjoitus meni pieleen, koska oletimme raadon olevan puun alla jossa merkin näimme. ihmeteltiin, että miksi se ei raadolle mene, vaan kuuhaan eri kohdassa ja kutsuin Hukan luokse. Sitten kun se meni mielestämme oikeaan paikkaan, se katsoi minua vähän että tätäkö sinä halusit ja palkkasin sen. Sitten alettiin katsoa ympärille, että eihän tässä ole kun karvakasa.... Noh, raato oli siirretty merkiltä ja siellähän se Hukka oli, ennen kuin kutsuin sen pois... Kolmas harjoitus sujui ihan ok, onneksi.

Hukka odottelee vuoroa

Leeville saatiin tälle syksylle jopa hirvi. Tosin haukkuaika jäi aika lyhkäiseksi, mutta tärkeintä, että kaato saatiin, syksy kun on mennyt muuten aika pieleen. Nyt kun metsästyskausi loppui, alkaa Leevin lihaksiston hoitaminen kuntoon. Millä konstin, sitä en tiedä, täällä päin kun ei ole yhtään koulutettua koirahierojaa... Jonkinlaiset traumat Leevi on viimesyksyisestä hirven kaadosta saanut (ennestään tuntematon mies pääsi ampumaan Leevin haukkuun hirven, jysäytti sitten kuus kertaa...), se lähtee heti ekan laukauksen jälkeen hirvestä kymmenien metrien päähän. Tiedä sitten kuinka läheltä kyseisessä tapauksessa on luoti mennyt koiraa, mies ei sitä ollut ehtinyt nähdä... Muuten Leevi ei paukkuarka ole ja tulee kaadon luo kyllä kutsuttaessa ja on sitten innoissaan. Norakin pääsi katsomaan hirveä, tosin Leevi ehti sille tehdä heti selväksi kumman hirvi oli...

Nora on tainnut nyt ohittaa nopeimman kasvupyrähdyksen, ikää pian 6kk, eli nuorihan se vielä kyllä on. Painoa on hieman vaille 20kg ja kokoa yli 50cm. Aivot on kasvaneet hieman hitaammin, ainakin siltä kärsivällisyyden osa-alueelta. Kyllä se tosipuheessa osaa odottaa sievästi lupaa syödä tai päästä häkistä, neiti on vaan kovin virtava. Mut aika nopsaan se oppii, pitäs vaan itsellä intoutua enemmän kouluttelemaan. Taistelutahtoa Noralla on huimasti, sen kanssa saa ihan tosissaan leikkiä vetoleikkejä, eikä varmasti kyllästy ensin, sinänsä ihan hyvä puoli se.

Peto kävi luustokuvassa toissaviikolla. Kyynärät vaikutti hyvältä, samoin oikea lonkka, mutta vasen ei varmaan A:na tule takasin Kliitosta. No, sen näemme sitten. Häntää ell taas tutki, mutta ei pitänyt sitä edelleenkään koukkua kummempana, ei siis häntämutka. Tassuissa epäili olevan hiivaa kosteiden kelien seurauksena kun niin kovin tassukarvat punottivat (olen kyllä itsekin niitä tässä rapakelien aikana seuraillut), ja käski käydä ketokonatsoli shampoota (esim. Nizoral, mut mie otin halvempaa versiota) ja pestä sillä tassuja pari kertaa viikossa. Otin Hukan myös saman käsittelyn piiriin (sillä tahtoo kans syksyisin olla tassujen punoitusta) ja kyllä nyt vaikuttais jo parannusta tapahtuneen. Kun vielä muuttuis kelit pakkaselle ni siitäkin ois ehkä apua. Tiedä sitten onko Pedon tassuissa mahdollisesti elänyt hiiva villiintynyt jo viime kevään antibioottikuurin takia, kun oli sillä keväälläkin tassukarvat punoittavat, en vaan osannut epäillä, kun ei se tassuja jyrsinyt, kuten teki hieman tässä syksyllä. Nyt se on kyllä antanut olla tassujensa rauhassa.

Mut tulipas maraton kirjoitus. Ens viikolla Hukan kanssa taas raatokoirailemaan, huomenna jos kävis vähän harjottelemassa. Ai niin, lampaille koitti talvi ja ne lähtivät vihreämmille nurmikoille. Kuulemisiin, taas joskus...