Jäi näkyy joulukuu väliin etten tänne kirjoittanut.... No eipä tässä ole mitään ihmeempää tapahtunutkaan. Emäntä hukkuu töihin ja opiskeluihin joten koirat on eläneet aika normaalia arkea, leikkivät ja puuhaavat pihassa tunnista kolmeen tuntiin päivässä, vahtivat pihaa ja poroaitaa häkeistään (kuulee kyllä milloin on vieraita poroja tulossa aidalle), syövät ja nukkuvat. Nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa olla lenkkeilykelit kohdallaan kun pääsee tuonne metsään kelkan jäljille ja valoisaa aikaakin on jo pidemmästi.

Noralla oli ensimmäinen juoksu joulun aikaan. Sopivasti jouluviikolla oli tärpit ja Hukka ja Peto siitä tietysti ihan täpinöissään. Leevi ei niin hirveästi asian takia stressiä repinyt, tajunneeko se edes narttujen päälle mitään ;) Tosipuheessa Leevi on Hukkaan ja Petoon verrattuna niin erilainen luonteeltaan, ei se mihinkään reagoi läheskään yhtä voimakkaasti kuin nuo lappalaiset pörröturkit. Peto oli ehkä kaikkein eniten fiiliksissä Noran tuoksuista. Häkissä se vinkui ja vouhkasi melkeimpä koko ajan kun Nora oli näkyvillä. Sisälläkin meni hetki rauhoittumiseen. Pihalla ollessaan se ei paljon Noran häkin vierestä poistunut. Hukka ei ollut ihan niin mahdoton, jonkin verran levoton ja piippailija, mutta kyllä se muuhunkin pystyi silti keskittymään. Sisällä taas Hukalla otti enemmän aikaa rauhoittua. Mutta onneksi se pahin vaihe kesti vain noin viikon ja sitten pojat rauhoittui. Mitään rähinöitä ei kuitenkaan tullut kuten ehkä näissä juoksuajoissa eniten pelkäsin. Hukka ja Peto vietti ihan samanlailla päivät ja yöt yhdessä kuten yleensäkin eikä Leevinkään kanssa tullut häkin läpi normaalia enempää kärhämiä. Pihalle ei kuitenkaan päästetty Leeviä Hukan ja Pedon kanssa yhtä aikaa, mutta eipä siinäkään olis välttämättä ongelmaa ollut.

Nora ei juoksun aikana oikeastaan ollut mitenkään normaalista poikkeava ja ihan hyvin se kesti senkin ettei päässyt toisten kanssa pihalle riehumaan. Eikä se minusta nyt juoksun jälkeenkään ole yhtään sen kummempi, yhtä vilkas ja vauhdikas sekunnin keskittymiskyvyllä varustettu neiti :) Ja samaa mieltä näyttää pojatkin nyt asiasta olevan, ihan yhtä tympeissään ne Noran sinnikkäästä riehumisesta on :)

Sen verran on Noran kanssa "näyttelyuraa" aloiteltu, että viime viikolla pyörähdettiin näyttelyharjoituksissa. Tuohan ei ole sitten 4kk iän jälkeen käynyt "ihmisten ilmoilla", joten vähän itsellä jännitti Noran vilkkaus ja sinnikkyys huomioon ottaen, että mitäs se mahtaa tuumailla paikasta ja vieraista koirista. Valkoisista koirista sillä on ihan selkeästi jäänyt pentuajoilta jotain hampaankoloon, ensimmäisenä se nytkin tietysti bongasi samojedin ja sille täytyi vähän voksahdella ja urista. Onneksi ei kuitenkaan aloittanut mitään haukkukonserttia. Katseltiin puuhaa rauhassa kauempaa ja koitin pitää Noran rauhallisena ja ihan siinä vieressäni. Ahneus tuossa koirassa on plussaa, nytkään sitä ei ollut kovin suuria vaikeuksia saada syömään pelkkää kuivaa koirankeksiä... Hihnassa kunnolla kulkemista siltä oli ihan turha edes vaatia, eipä se ole edelleenkään sitä oppinut kun ei ole opeteltu. Nätisti se on kuitenkin jo seisomaan oppinut ja sitä me pariin otteeseen päästiin kehän laidalla harjoittelemaankin. Mittakeppiä en vielä halunnut Noraa lähellekään, se on parempi ottaa mukaan vasta kun tilanne tulee muuten tutuksi. Mutta kyllähän tuon kanssa vielä kovasti harjoittelemista on näyttelytilanteita ajatellen, joka ei siis todellakaan tullut yllätyksenä, vaikea on kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu :) Mutta sinänsä olin positiivisesti yllättynyt, että suht hyvin se osasi käyttäytyä eikä se kovin kauhuissaan niistä toisista koirista ollut, olisin nimittäin voinut uskoa ihan muutakin :) Ja automatkatkin sujui kesän vastaaviin reissuihin nähden oikein kivasti eikä hetken aikaa autossa kaupan pihassa odottelukaan ollut mikään ongelma.

Alkuviikosta otin kameran mukaan lenkille Hukan ja Pedon kanssa, pitkästä aikaa siis muutama kuva. Eipä olekaan tullut pitkään aikaan paljon koiria kuvailtua, ei ole oikein säät olleet siihen suosiolliset.

Yllättävän monta kuvaa sain taas lyhyeltä lenkiltä otettua, tässä ei siis todellakaan olleet kaikki... :) Leevistä ja Norastakin otin pihassa sitten pari kuvaa. Norasta on tosi vaikea saada edustavaa kuvaa, yleensä ne on jotain tällaista:

Tää on jo vähän sinnepäin, vaikka asento on tässäkin aika huono... Ei voi mitään jos koira pysyy sekunnin kerrallaan paikallaan :)

Leevi sensijaan on hyvinkin kuvauksellinen :) Tosin silläkin on tässä vähän hassu asento kun takajalat on korkeammalla.

Ja näistä kuvista näemme kuinka rasittava "pikkuneiti" Noppa edelleen on :)

Mutta kuulemisiin (tai ehkä paremminkin lukemisiin) tällä kertaa :)