Kiiirpakka pakkassää oli tänään, mutta ei meidän tai koirien menoa haitannut :) Wilma elikkäs Äänekäs Kirjokerttu tuli pitkästä aikaa emäntänsä kanssa kyläilemään. Olihan se Wilma vähän kasvanut ja muuttunut, mutta oikein sievä neiti näyttää olevan edelleen, ei se mun rakenteen arviointi ihan pieleen mennyt ;) Juteltiin taas tuosta riistanvärin hauskuudesta, Wilmankin väri on jo ehtinyt käydä monenlaisena, mutta ehtii vielä monesti muuttua. Nimim. kokemusta on Hukan kohdalta, kuten kuvistakin huomattiin :)

Hukka ja Peto sai ensin Wilmaan tutustella, tosin hommat näytti käyvän heti hyvin yksiin. Tosin pojista on jo näkyy tullut sen verran vanhoja, että ei ne kauheasti kehdanneet Wilmaa leikittää. Tikrua Wilma pääsi myös heti näkemään, se olis ollutkin tosi kiinnostava, mutta ei ollenkaan ymmärtänyt Wilma kimakoita haukahduksia hyppimisiä leikkiin kutsuna, katseli vain sohvan selkänojalta :) Noran kanssa Wilmalla näytti sujuvan leikki myös ihan mallikkaasti, aluksi. Sitten tuli jokin erimielisyys (ei havaintoa mistä) ja rähäkkä tuli. Harmiksi Nora puri Wilmaa tassusta ja pieni haava siitä seurasi. Hetken drama queenia leikittyään Wilma kuitenkin oli taas tolpillaan, mutta saattoi itsetunto saada pikku kolauksen. Nora päätyi häkkiin ja Wilma sai mukavampaa leikkiseuraa Hukasta ja Pedosta. Ilmeisesti Nora piti Wilmaa aluksi hyvin pentuna, mutta sen jälkeen kun olivat toisiaan tarkemmin haistelleet, tuli kina. Kummallakin on luonteessa kipakkuutta ja myöskin taistelutahtoa aika mitalla, joten silloin herkästi kiehahtaa. Leikki vaan alkoi tosi hyvin.

Lähdettiin sitten käymään metsässä pienellä kävelyllä, Hukka ja Peto sai lähteä mukaan. Wilma pysyi tosi hyvin meidän ihmisten mukana, vaikka esim. Peto viipotti välillä näkymättömissä... Välillä se näytti harkitsevan, että juoksenko tuonne vai en, juoksen, en :) Ei tainnut kymmentä tai viittätoista metriä käydä meistä kauempana.

Samaa väriä mut muuten vähän eri kaliiberia :)

Sitten käytiin toki katselemassa Wilman kanssa vähän poroja. Ensin turvallisesti aidan läpi, sitten ihan aidan puolellakin. Aluksi neiti vain hiljaa katseli, että mitsä nuo oikein nyt on, kovasti on syksystä muuttuneet :) Mutta lähtihän sieltä pari haukahdustakin kun porot lähemmäksi tuli.

Liekaporolla käynti. Ei vaan pitikös se poro olla liinassa ja koira irti...? ;)

Ei huono sivuprofiili :)

Maistiaiset mukaan...

Sitten olikin hyvä tulla sisälle nukkumaan

Wilman värityksessä ja ilmeessä on paljon isää Tsahpia. Rungon pituus ja vankkuus tulee ehkä sitten enemmän emältä Loddilta, tosin raajaluusto voi tulla vahvempikin kuin vanhemilla. Turkin pituudesta ja paksuudesta on vielä paha sanoa, saattaa olla, että enemmän emäänsä. Luonteeltaan Wilma vaikutti aika kipakalta ja hieman vilkkaalta, mutta ei silti mahdottoman vilkkaalta. Uusiin asioihin tutustuminen oli hieman varovaista ja aluksi tuli aavistuksen arahko vaikutelma, mutta uteliaisuus voitti aina, eli ei jää paikalleen jännittämään vaan uskaltaa silti tutkia ympäristöä. Taistelutahtoa on ja vaikka sen pienen välikohtauksen jälkeen hetken drama queenia esitti niin palautui kuitenkin nopeasti tilanteesta. Ääntä osaa käyttää, kimakasti ja isosti, hieman piippailuakin oli, varsinkin silloin kun kissa ei tullut leikkimään ja sitten väsyneenä. Mutta valloittava pakkaus silti ja ihan tervepäisen oloinen kaikenkaikkiaan :)