Tulee taas pitkä blogipäivitys ja paljon kuvia kun en ole ehtinyt/muistanut tänne kirjoitella.

Voisin aloittaa vaikka sillä, että Hukan siskopuoli Mierka (Nutukas Örkkö Hörkkö) on voittanut tämän vuoden poropaimennuskilpailun. Onnea Mierkalle emäntineen! Meillä jäi nyt tänä vuonna tapahtuma väliin, matka Vuotsoon tuntui nyt jotenkin turhan pitkältä, varsinkin kun ei itsellä ollut testattavaa tai kisakoiraa, toki Pedon ois voinu viedä kisaan halutessaan, mutta en ollut ihan varma sen kisakunnosta. Kynnys lähteä "keskeneräisellä" koiralla kisaan on isompi kun periaatteessa on kotikenttäetu, eli poroja itsellä :) Huomenna Pedon velipoika on kuitenkin testattavana, saas nähdä kuinka Tosse paimentaa :)

Mutta me pidettiin viime viikonloppuna oma "testi", pyörähdettiin mutka Ranualla. Otin meiltä mukaan molemmat pörröt ja Posiolta päin paikalle tuli myös lpkn Ruska emäntineen. Kun saavuttiin Ranualle oli siellä vielä ruotsinlapinkoiria omistajineen ilmeisesti Norjan puolelta käymässä. Päästiin siis seuraamaan kuinka mustat pörröturkit paimensivat. Ja kyllähän niistäkin näytti paimennusviettiä löytyvän. Yksi poroista oli todella äksy tyyppi, antoi koparaa taitaa kaikille koirille, tosin ei onneksi osunut kertaakaan.

Ruotsinlapinkoiria

Sitten kokeilemaan pääsi Ruska. Ääntä ja vauhtia löytyi, samoin pokkaa äksyn poron kanssa ja mikä parasta, ne toimivat korvat :)

Sitten Hukka sai kokeilla vuoroaan. Hukka ei viime vuonna päässyt aidassa paimentamaan ollenkaan, mutta kesällä se on ihan hyvällä menestyksellä ajanut peltoporoja. Tänä talvena se on ollut poroaidassa mukana, eikä se poroista ota kierroksia samalla lailla kuin ennen, oikeastaan on jopa vähän välinpitämättömästi niihin suhtautunut. Mies on sen kanssa kokeillut aidassa paria poroakin paimentaa ja oli sujunut ihan hyvin, korvatkin oli pelannut. Mutta Ranualla meno oli taas niinku ennenkin. Hukka ehti vetää ittensä kierroksille ennen aitaan pääsyä, ilmeisesti toisista koirista. Paimentamaan lähtö oli vähän sellainen "no minäpä ensin vähän merkkailen" ja sitten se lähti kauhealla kiihkolla juoksuttamaan poroja. Mies oli Hukan kanssa aidassa ja isohkolla karjaisulla lopetti ajattamisen. Hetki rauhoittumista ja uudestaan, sama juttu. Otettiin Hukka sitten aidasta pois, olipa tämä taas nähty :) Hukka jatkakoon kesällä peltoporokoiran hommia ja katsotaan ehkä paimennusta vielä kerran ensi talvena, sitä ennen se vaan saa luopua miehuudestaan...

Mitä se emäntä siellä huutaa, pitäsikö tässä tehdäkin jotain?

Ja taas mennään...

Peto pääsi aitaan viimeisenä. Se myös ehti vähän kiihtyä kun kuuli mitä Hukka puuhasi. Aidassa kun päästin sen paimentamaan, se kävi ensimmäisenä haukkumassa toisessa aidassa olevat porot, teki viime vuonna ihan samalla lailla :) Kävin hakemassa Pedon aidan vierestä pois ja käskin oikeaan suuntaan. Ja sitten lähti hyvin. Haukku irtosi vähän paremmin kuin viime talvena ja pokkaa painostaa äksyä poroa oli hyvin, paremmin kuin olisin uskonut. Viime talvena Pedon itseluottamus oli heikompi ja suhtautuminen päälle tuleviin poroihin aika epävarma, mutta onhan se toki saanut kotiaidassa harjoitella. Mutta jos Pedolla oli pokkaa ni oli sitä kyllä porollakin, koitin olla pahimmissa tilanteissa koiran tukena että poro tajuais kaapin paikan, mutta ei se näyttänyt minua edes huomaavan kun katse oli niin nauliintunut koiraan. Korvatkin Pedolla pelasi kohtuullisen hyvin ja se sai paimentaa ihan hyvän aikaa. Työmotivaatiokin vaikutti olevan aikas hyvä, tyytyväinen siis sai olla :)

Kumpi paimentaa kumpaa

Kuka väistää?

Hukka katselee Pedon paimennusta

Hukan ja Pedon paimennuskuvat ottanut Emilia S

Muuten meidän arkeen ei taaskaan mitään suurempia juttuja. Peto ja Hukka on päässyt välillä metsälenkeille, mutta suurimmaksi osaksi ovat ulkoilleet pihalla. Kauniita maisemia (ja malleja) olen välillä ikuistanut niin pihalla kuin lenkilläkin.

Peto vetää porukkaa

Vähän raskas keli kulkea

Pojat pihalla vauhdissa

Ja sitten vähän rauhallisemmin

Jämttit ei sitten ihan niin kuvauksellisia olekaan...

Noppa on taas ehkä aavistuksen kasvanut, joko korkeutta tai massaa. Käytökseltään se on edelleen yhtä rasittava rämäpää :) Siis lähinnä toisille koirille ja eritoten Leeville. Yllättävän kivasti se kuitenkin pari viikkoa sitten näyttelyharjoituksissa käyttäytyi. Ei hauku, ei murise toisille eikä edes riehu. Katselee ja ihmettelee, mutta tosi tarkkaavaisena. Näyttelyseisomisen se on aika hyvin oppinut, mutta vierellä juokseminen on vielä hakusessa, Nopalla kun tahtoo olla vain kaksi vaihdetta, täysillä tai ei ollenkaan. Sain sen kuitenkin harjoitusten lopuksi vielä juoksemaan oikein kivasti sivulla, pelkillä kehuilla :) Sinänsä siis ihana koira, että kun pahin virta on saatu kulutettua, löytyy se yhdessä tekemisen halu. Nopan kohdalla vaikuttais siltä, että ei tarvi pelätä sen lysähtävän näyttelyssä kuten usein nartuille käy, ainakin tuolla harjoituksissa se oli jopa urosmaisen ryhdikäs. Mutta ihmekö tuo kun kolmen uroksen kanssa elää... Edustavaa kuvaa yritettiin tässä taas yhtenä päivänä ottaa, mut ei kovin hyvällä menestyksellä. Täytyy seuraavaksi kokeilla ulkona...

Ja lopuksi hyviä uutisia Pedon osalta, käytin sen silmä- ja polvitarkastuksessa, tuloksena terveet silmät ja O/O polvet. Sain samalla reissulla itselleni myös ne luustokuvat ja kylläpä nyt omalla koneella kuvia katsoessa ihan selkeästi näki, että ei se toinen lonkka puhdas ole, eikä toki se toinenkaan täysin kun D/B oli tulos. Mutta toivottavasti ei Petoa tule ihan pian haittaamaan. Jalostuskäyttöä ei vielä ole suljettu pois, mutta ainakin pari vuotta nyt odotellaan, näin oli puhe omistajan kanssa. Ehdin käyttää Pedon luonnetestissäkin, jos vain paikka satutaan saamaan... Mutta tässäpä tärkeimmät tällä kertaa.