Kuvakuulumisia

Ihan ensimmäisenä täytyy kuitenkin mainita, että Pedon veli Taikahallan Nietosvarvas läpäisi poropaimennustestin :) Videokin paimennuksesta ilmeisesti on, innolla odotan josko pääsisin sen näkemään. Tosse oli myös käynyt silmätarkissa ja terveet silmät silläkin. Mierkan eli Nutukas Örkkö Hörkön paimennusvideo löytyy täältä, ihanan innokkaan, mutta silti hallitun näköistä paimennusta! Vähän jotain samaa olin tunnistavinani mitä Hukassa... :)

Noniin, nyt on emäntä käynyt ulkomailla rallaamassa ja paluu "arkeen" on alkanut. Koirat ja kissat oli pärjänneet kotona vallan mainiosti, koirat sentään vähän riemastuivat emännän kotiinpaluusta, Hukka ja Peto varsinkin, mutta kissojen käytös ei juuri normiarjesta poikennut :) Nykissä niitä harvoja koiria katsellessani mietin, että kyllä vain on meillä koirilla hyvin asiat vaikka talviaikaan jää harrastaminen vähemmälle ja lenkkeilemässäkään ei jatkuvasti käydä. Silti meidän koirilla on tuhat kertaa paremmat mahdollisuudet olla koiria, saada sopivampaa liikuntaa ja toteuttaa viettejään. Ihan liian moni Nykissä näkemistäni koirista peitsasi tai liikkui muuten oudon näköisesti, moni jopa ontui. Koirien ilme oli tyhjä, monikaan ei edes yrittänyt haistella mitään kävellessään omistajansa vierellä eleettömän näköisenä. Osa vilkuili omistajaansa ahdistuneen näköisinä väkijoukon keskellä "pysynhän varmasti mukana". Onneksi muutamia onnellisemmankin näköisiä koiria näin, mutta kyllä tuli sellainen olo, että ei ole koirien paikka ainakaan Manhattan. Sitten siellä tietenkin kauhistellaan kun täällä meillä koirat rypee rapaojissa ja syö poronkakkaa tai asuu ulkona pakkasessa ;)

Kevät on pikkuhiljaa tullut mutta lumi ei vielä ole vähenemään päin. Pihalla on nyt yli 2m korkea lumikasa kun pihasta puskettiin polannetta pois. Mut koirat tykkää tähystyspaikasta. Ja tulee samalla erilaista lihasharjoitusta kun kiipeilevät lumikasan päälle. Leevi, Nora ja Peto on aloittaneet jo vaihdoksen kesätakiin eli pohjavilla putoaa tuppoina, Hukka ei vielä. Noran osalta ensimmäisen näyttelyn ajankohtaa kannattaa ehkä ajatella vasta kesäksi ja Peto on todennäköisesti PLS:n Katselmuksessa kalju :) Saa nähdä miten Hukan osalta käy. Sais sillä nyt tällä kertaa olla karvoja kun kerran olen sen jo Katselmuksessa hyvin kesäisessä turkissa esitellyt ;)

Pentukuumettakin meinasi välillä jo pukata aika pahastikin, mutta mies pisti vähän jäitä hattuun. Katsotaan nyt jos pentu vaikka kuitenkin tulis edes minun nimiin, jotain suunnitelmia tässä on meneillään... Ois vaan niin kiinnostava yhdistelmä tarjolla :)

Kevään osalta ei vielä sen tarkempia suunnitelmia ole näyttelyiden tms. suhteen. PLS:n Katselmukseen mennään Hukan ja Pedon kanssa, niin ja Wilma tulee myös. Sitten on toki kesäkuun alussa näyttelyn järjestäminen ja sitä ennen varmaan jotain muutakin kennelkerhon puolesta. Kesällä toivon mukaan saadaan agility harjoitukset pyöräytettyä käyntiin. Myös Tepola-hanke on lopuillaan ja siihen liittyen on ehkä paimennuskoulutus tuloillaan. Raatokoirakoulutus pitäisi myös jatkua. Ohjelmaa on siis tulossa, mutta aikataulu on vielä avoin.

Raatokoirakoulutukseen liittyen otin Hukan kanssa eilen pitkästä aikaa raatolelun esiin. Sanko on ollu tuossa portailla pakkasessa talven ja haju oli pysynyt aikalailla samana kuin syksyllä aloittaessa. Hukka leikki innokkaasti repimisleikkiä lelulla ja vauhdilla lähti lelun perään kun sen ensin nakkasin lumivallin taa ja sitten päästin Hukan käskystä perään. Tuli vähän sellainen tunne, että se oli oppinut jo tunnistamaan raato-sanan. Hukallakin tahtoi sitten lelun löytymisen jälkeen homma mennä yksinpeliksi, riehui siis omikseen lelun kanssa. Mutta toisaalta, mikäpä siinä kunhan koiralla on kivaa. Peto innostui myös hetken leikkimään repimisleikkiä minun kanssa (joka on vähän harvinaisempaa) ja kertaalleen nakkasin sille lelun lumivallin taa. Näppärästi se lelun löysi, mutta lähti viipottamaan sen kanssa sitten kauemmas, ja unohti lelun sinne. Otin Hukan häkistä uudelleen ja se kyllä lähti ilman eri kehotusta lelun hakemaan ja hyvin löytyi :) Ja meni nopeasti. Ehkä Hukka on saanut tarpeeksi aikaa sulatella asiaa. Nyt kun vielä saisin varattua sille ajan kastraatioon niin saataisiin ehkä sitä merkkailua vähemmäksi... Vois paremmin onnistaa harjoitukset vieraassa maastossa kun ei tarvis olla niin reviiritietoinen.

Noran kanssa myös leikittiin pitkästä aikaa taisteluleikkiä, tosin karhunrasvan hajuisella lelulla. Kyllä sillä on kovasti taistelutahtoa, eilen vaan oli jo niin lämmin keli, että meinasi tytöllä tulla kuuma. Nora on nyt alkanut muuttua pitkärunkoisesta sellaiseksi korkeajalkaiseksi ja ryhdikkääksi, enemmän isänsä tyyppiseksi. Saa nähdä millainen se sitten lopulta on :) Korkeutta en ole uskaltanut edes mitata, saa nähdä pysyykö rajoissa... Mutta nyt kuvia.